Lampiègne NBD Z EV-II

Niinhän siinä kävi, että isä oli saanut minut ja Klausin houkuteltua reissulle Belgian puolelle katsomaan uusia hevosia. Tai lähinnä houkuteltavana oli ollut Klaus, joka oli jo pitkän aikaa pohtinut tuloja ja menoja, ennen kuin myöntyi siihen, että ehkä uusia hevosia voitaisiin harkita. Niin me lähdettiin hevosrekalla matkaan, minä, Magnus ja Klaus. Etsinnässä oli nuoria tulevaisuuden tähtiä, joissa olisi reilusti potentiaalia esteradoille. Ei ehkä kuitenkaan ihan varsaa, sillä sellaisia oli tallissa jo kaksin kappalein. Dierk Mayerilta ostettu Winglet ja Trixien tänä kesänä syntynyt tammavarsa. Eveline Boelensin kautta oli aikaisemminkin löytynyt lupaava ratsu, Fanta, joten vierailu hänen tallillaan tuntui loogiselta.

Vastaanotto oli lämmin ja pikaisten kuulumisten jälkeen lähdimme kiertämään tallia. Hevosia oli jos jonkinlaista, ja valikoima oli tosiaan vaikuttava. Erityisesti huomioni kiinnitti kimo tamma Caillath de Rouge, joka kurkisteli uteliaana karsinastaan. Eveline kertoi tamman olevan hyväluonteinen ja osaava.
"Meillä on täällä sen kolmivuotias varsa", Eveline kertoi ja lähti johdattamaan meitä eteenpäin käytävällä. "Se syntyi alkusyksystä, joten sisäänratsastustakin on hieman lykätty, mutta irtohypytyksessä se on osoittanut olevansa oikein lupaava." Kävimme katsomassa nuorta tammaa, joka oli kaunis papurikkokuvioinen ruunivoikko. Se vaikutti emänsä tapaan uteliaalta ja ystävälliseltä. Kaikkien yllätykseksi se oli Klaus, joka ihastui tammaan ensi silmäyksellä. Ei siis ollut muuta vaihtoehtoa, kuin tarkastella hevosta lähemmin.

Nuori tamma varustettiin ja talutettiin maneesiin. Se esiteltiin meille nopeasti juoksuttaen ja selästä. Tamma oli tosiaan nuoresta iästään huolimatta oikein vaikuttava ilmestys. Eveline kertoi lisää sen vanhemmista ja niiden kisamenestyksestä, eikä varsan potentiaalin pitäisi jäädä ainakaan siitä kiinni. Sekä Limonét että Caillath olivat molemmat hypänneet 160cm korkuisia ratoja menestyksekkäästi. Melko nopeasti olimme vakuuttuneet siitä, että tämä nuori olisi oiva valinta meille. Klaus sai neuvotella tarkemmin hinnasta, mutta siitä päätellen, ettei tinkimistä juuri tapahtunut, oli selvää, että päätös oli yksimielinen. Eveline esitteli meille vielä muutaman muun hevosen, mutta jo samana iltapäivänä nuori papurikko lastattiin hevosauton kyytiin ja matka jatkui kohti kotitallia.

Katselin maneesin katsomosta, kun Lea nousi ruunivoikon tamman selkään. Areenalla oli muutama pieni este, ei korkeampia kuin kuusikymmentä senttimetriä, mutta nuori hevonen tarvitsi enemmän treeniä ponnistuspaikan hahmottamisen kuin korkeuden kanssa. Piggy oli edistynyt valtavin harppauksin. Se oli fiksu tamma, joka herkkyydestään huolimatta jaksoi yrittää parhaansa joka kerta. Olin jopa ilmoittanut sen ja Norpan Kalla CUP:iin, jossa ne saisivat debytoida nuorille suunnatussa luokassa. Estekorkeus ei päätä huimannut, mutta tarkoituksena olikin vain harjoitella kilpailutilannetta.

Ratsukko oli siirtynyt raviin. Piggy näytti tasapainoiselta ikäisekseen, vaikka lihaksia ei kovin paljon vielä löytynytkään. Se oli kuitenkin osoittanut jo valtaisaa potentiaalia esteille, enkä olisi millään malttanut odottaa näkeväni sitä kilparadoilla. Ensimmäisten kisojen lisäksi Piggy oli ilmoitettu estevarsojen laatuarvosteluun, jossa arvioitaisiin sen potentiaalia estehevosena. Odotukset olivat senkin suhteen korkealla. Toiveissa oli vähintään kakkospalkinto.

Lea oli nostanut laukan ja eteni nyt kohti ensimmäistä estettä. Se oli pienehkö ristikko. Piggy hyppäsi innokkaasti, ehkä vähän turhan korkealle, mutta melko hyvällä tekniikalla. Esteen jälkeen se pukitti ja koitti kiihdyttää, mutta tyytyi sitten laukkaamaan nätisti ratsastajansa alla. Hymyilin ratsukolle. Tammassa oli totta tosiaan luonnetta, niin kuin oli Norpassakin. Ne olivat varsinainen tehokaksikko, josta riitti virtaa ja päänvaivaa meille ihmisille aivan riittävästi. Jäisivätkö ne ratsutuksen jälkeen meille vai menisivätkö myyntiin, siinä vasta oli pohdittavaa tulevaisuudelle.