Phantomwings Z FF, EV-II

Wingaroon varsaa saadaan odottaa. Yleensä niin kiireisellä kimotammalla ei ole mikään hätä saattaa varsaa ulos maailmaan, mutta kun synnytys lopulta käynnistyy, tapahtuu se keskellä päivää laitumella. Isokokoinen ja kevään muihin varsoihin verrattuna vahvaluustoinen Winglet syntyy yhdessä hujauksessa alkukevään kirkkaanvihreän ruohon sekaan. Ehkä siitä syystä orivarsa on alusta saakka ahneuden perikuva. Wingletille jos jollekin ruoka maistuu, ja välillä Joe pelkää, että varsa halkeaa jättimäisten maitoannostensa jälkeen.

Laiska varsa ei kuitenkaan ole, vaan emänsä tapaan seurallinen ja leikkisä. Isona, voimakkaana ja vähän rämäpäisenä kaverina se juoksuttaa kevään varsoja ympäri laidunta niin, että pienimmät jäävät jälkeen ja emätammat huutelevat jälkikasvunsa perään huolissaan. Winglet saa koko joukkoon eloa, eikä siitä todellakaan huomaa enää muutaman viikon iässä, että se on porukan nuorin - päinvastoin, orivarsan iso koko hämää ihmiset luulemaan, että se jos joku on syntynyt alkuvuodesta.

Tänään olikin jännittävä päivä, olimme nimittäin lähteneet kahden kolmivuotiaamme, Wingletin ja Been kanssa laatuarvosteluihin. Ada oli puunannut Wingletin putipuhtaaksi ja pieni ori oli nauttinut siitä täysin siemauksin. Katselin nuoren ruunikkoa karvaa, josta tupsahteli sieltä täältä valkoisia pisteitä. Winglet oli siis kimoutumassa, niin kovasti kuin olisimmekin halunneet pitää sen ruunikkona. Ainakin kimo väri tiesi Adalle lisää pesuhommia, sillä ori tuntui pitävän erityisen mutaisista kohdista tarhassa – ne olivat sen mielestä ihan parhaita paikkoja piehtaroida. Kaikkien helpotukseksi Winglet piti kuitenkin myös harjauksesta, joten ehkäpä sen puhtaanapito ei olisi maailman kamalin tehtävä.

Vaikka Winglet oli yleensä erinomaisesti käyttäytyvä, sai laatuarvostelutilaisuus sen kuitenkin hieman tolaltaan. Ori huuteli jatkuvasti muiden perään, ja yritti paeta areenalta takaisin turvalliseen hevosautoon. Olin hieman harmissani sen käytöksestä, mutta ei voinut mitään, tämä oli kuitenkin sen ensimmäinen suurempi tilaisuus. Täytyisi siis huolellisesti totuttaa se vastaaviin, ennen kuin sen kilpailu-ura alkaisi. Irtohypytys sujui hyvin, ja siitä Winglet sai hyvät pisteet, mutta askellajeja esittäessä sen hermostuneisuus sai vallan, eikä hommasta meinannut tulla mitään. Aloin jo pelätä, ettei tältä reissulta tulisi palkintoa lainkaan. Ori sai kuitenkin hyvät pisteet rakenteesta, ei aivan huippuluokkaa, mutta saatoimme kuitenkin olla tyytyväisiä. Vaikutti siltä, ettei Winglet ollut lopettanut vielä kasvamistaan, eikä ollut täysin muotoutunut rakenteeseensa. Siitä tulisi vielä varmasti hieman sopusuhtaisempi varsinaisiin laatuarvosteluihin mennessä.

Loppujen lopuksi Winglet totta tosiaan sai palkinnon, ja vieläpä kakkospalkinnon. Haastavasta käytöksestä huolimatta orissa nähtiin siis potentiaalia, ja sitä siinä tosissaan irtohypytyksen perusteella onkin. Wingletistä tulee taatusti vielä vanhempiensa tapaan loistava esteratsu, mutta nyt oripoika pääsisi hetkeksi ihan vain lomailemaan ja kasvamaan laitumelle. Sen ratsukoulutusta jatkettaisiin sitten seuraavaksi vasta myöhään syksyllä.