Phantasio VIR MVA Ch, Fn, KTK-III, PKK-V

Kivuttiin Even kanssa takaisin katsomoon paikoillemme, kun ratsastusosion vuoro tuli. Olin jo mielessäni päättänyt, että Immortalist lähtisi meidän mukaan hinnalla millä hyvänsä, joten en edes vaivautunut kiinnittämään muihin hevosiin juurikaan huomiota. Kun toinen erä — man, tää on iso myyntitapahtuma — vaihtui maneesiin, aloin jo miettimään, kuinka paljon mun pankkitili tästä kärsisi. Tai meidän. Riippuu ostetaanko me se molempien nimiin, en tiedä.

Yhtäkkiä Eveline tökkii mua kyynerpäällä kylkeen, ja kuiskaten huutaa mulle, “hei kato tota ruunikkoa !! Tossa noin !!” Eveline ihan huhkui intoa ja osoitteli liidokkaasti ravaavaa ruunikkoa oria. “Mikä sen numero on ? Viiskyt kahdeksan ...” brunette mumisi ja alkoi etsimään sitä katalogistaan hätäisesti samalla, kun kiinnitin huomioni oriin. Mun kyllä täytyi myöntää, että se oli kivan näköinen. Tosi kivan näköinen, kun näin, miten se nätisti nosti laukan ratsastajansa pyynnöstä. Hieman kokemattoman oloinen, mutta oriksi paljon rauhallisempi kuin Immortalist. Ruunikko näytti keskittyvän täysillä tekemiseensä, ja siirtyi nätisti lähes ilman raviaskelia käyntiin ratsastajan ohjeiden mukaan. Ori sai taputuksen kaulalleen, ja pärskähti tyytyväisen oloisena.

“Phantasio,” Eveline sanoi vierestä.
“Hmm ?”
“Sen nimi on Phantasio,” nainen toisti ja näytti mulle katalogista orin kuvaa. “Kato nyt noita silmiä ja tota piirtoa ! Ei voi olla noin söpö !” Mun päässä kulki ihan samat mietteet, kun seurasin orin työskentelyä.
“Eve ? Mitä sanot, jos meidän mukaan lähtee yhden sijasta kaks hevosta ?”

”Kyllä se vaan nyt on aika,” yritin itseäni lohduttaa — tai pikemminkin vakuuttaa — silittäessäni orin päätä. Fanta on alkanut kerjäämään päärapsutuksia aina treenin jälkeen.
“Sehän on ihan jo unessa,” Levi naurahti, käveli Fantan toiselle puolelle ja antoi omat rapsutuksensa harjan juureen. Mumisin myöntävän vastauksen: olin itsekin liian uppoutunut rauhalliseen hetkeen. “Ootko jo tehnyt myynti-ilmoituksen ?” Levi kysyi hiljaa.
Siinä se nyt oli. Myynti-ilmoitus, jonka tekoa olin vältellyt jo useamman päivän. “En vielä,” huokaisin. “Mutta kai se on pakko. Ensi viikolla on tulossa se uusi tamma Luxemburgista, jonka kanssa on sit kädet täynnä pari päivää.”

Fanta on meille tulon jälkeen näyttänyt niin paljon potentiaalia ja oikein kuoriutunut ujosta ratsusta hienoksi estehevoseksi. Alkuun ruunikkohan oli aivan epävarma itsestään, mutta kun treenien aikana sitä kehui paljon, alkoi sen varsinainen potentiaali näkyä läpi. Fanta on ollut hyvin varmajalkainen estehevonen ja avuiltaan todella herkkä oriksi. Mua vähän pelottaa, että mitenköhän se tulee reagoimaan taas uuteen ratsastajaan, kun vaikuttaa olevan todellakin yhden ihmisen ratsu; meni siinä varmaan kuukauden päivät, ennen kuin ori uskalsi luottaa muhun edes jonkin verran.

Keväällä saatiin monta hyvää rataharjoitusta alle läheisessä kilpakeskuksessa, ja muutama varsinainen kilpailustarttikin ollaan saatu hyvin suoritettua nuorten hevosten luokissa. Fantaa on uudet tilanteet ja paikat aina vähän jännittäneet, mutta varmasti kun saa enemmän kilpailurutiinia se tottuu siihen, että maisemat vaihtuvat viikoittain.

Annoin vielä muutaman rapsutuksen orille, ja kuiskasin, “me etitään sulle hyvä koti, don’t you worry.” Fanta katsoi mua noilla lempeillä silmillään, kun suljin karsinan oven ja lähdin auttamaan Leviä iltatallissa.

Magnuksen oli aika ostaa uusia hevosia, sillä vanhalla eläkeratsulla ja kiukkuisella estetammalla ei vielä rahaa tehtäisi. Klaus oli ilmoittanut asian tomerasti ja Magnus oli nyökännyt myöntyvästi ja ilmoitttanut ryhtyvänsä heti toimeen. Suuret tilukset näyttivät typeriltä tyhjine tarhoineen, olihan siitä jo aikaakin, kun talli oli viimeksi ollut täynnä. Siispä Magnus ryhtyi selailemaan myynti-ilmoituksia, eikä aikakaan kun vastaan tuli ilmoitus, jonka videolla hienosti liikkuva ori hyppäsi vaivattoman näköisesti esteitä. Ruunikko kiinnitti välittömästi miehen huomion: tätä pitäisi ehdottomasti lähteä katsomaan. Hevonen asui Belgiassa, mutta matka oli suhtellisen lyhyt - kokeilureissu oli siis nopeasti sovittu.

“Se näyttää kieltämättä upealta”, vaaleakutrinen nuori mies totesi. Mikael oli lähtenyt isänsä mukaan koeratsastamaan hevosta, sillä oli sattunut olemaan Saksassa. Uusien hevosten ostaminen oli miehen mielestä aina jännittävää ja mielenkiintoista.
“Hyppää selkään”, Magnus komensi lempeästi ja siirtyi seuraamaan koeratsastusta maneesin reunalta. Mikael lähti ratsastamaan oria ympäri maneesia kaikissa askellajeissa, ja seen liikkuminen näytti elastiselta ja ryhdikkäältä.
“Se on tehnyt hyviä tuloksia”, orin omistaja kertoi sillä välin. “Ja luonteeltaan upea, todella ystävällinen ja helppo käsitellä.”
“Sehän kuulostaa hyvältä, meillä onkin jo yksi riiviöhevonen tallissa ja se riittää”, Magnus naurahti hyväntahtoisesti.

Mikael otti vielä muutamia hyppyjä orin kanssa ja esteet ylittyivät vaivattomasti. Mies laskeutui hymyillen alas hevosen selästä ja nyökkäsi isälleen. Tämä hevonen otetaan.

Olin kyllä kuvitellut Pariisin näyttävän upealta kilpailulokaatiolta, mutten voinut muuta kuin huokaista ällistyneenä nähtyäni Jardin des Tuileriesin kaikessa loistossaan Eiffel-torneineen päivineen. Kilpailuareena keskellä kaupunkia oli tosiaankin käymisen arvoinen paikka. Ilma oli lämmin, mutta pilvipeite esti auringonsäteiden paahtavan vaikutuksen. Torstain ensimmäinen startti olisi Fantan kanssa, aivan International Welcome 145cm luokan ensimmäisenä. Lea oli mukana hevostenhoitajana ja sai kävelytellä sillä välin Trixietä, jonka startti olisi vasta luokan loppupuolella. Hyppäsin orin selkään ja lähdin kohti verryttelyaluetta. Ruunikko tuntui virkeältä ja innokkaalta, mutta asettui hyvin avuille. Verryttelystä oli hyvä lähteä radalle. Äänimerkki kilahti, ja ampaisimme matkaan. Ensimmäinen startti sujui loistavasti. Fanta teki nollaradan niin perusradalla kuin uusinnassakin, ja tuntui olevan melko nopea. Olimme pitkään luokan kärjessä, mutta lopulta matkaan tarttui toinen sija ja punainen ruusuke. Olin oriin erittäin tyytyväinen, kilpailujen aloitus ei olisi voinut olla parempi.

Seuraavan päivän 150cm luokka ei sujunutkaan yhtä hyvin, kuin edellispäivän. Fanta tuntui kyllä hyvältä ratsastaa, mutta yksi epäonninen puomi sarjaesteeltä tarttui kuitenkin mukaan jo perusradalta, joka tarkoitti sijoitusten ulkopuolelle jäämistä. Kahdeskymmenesensimmäinen viidestäkymmenestä ratsastajasta ei ollut kehumisen arvoinen suoritus, mutta Fanta teki parhaansa. Toivottavasti sunnuntaina sujuisi paremmin.

Ja niin se sujuikin. Sunnuntain startista 150cm luokassa nappasimme vaaleanpunaisen ruusukkeen, sillä sijoituimme yhdeksänneksi viidenkymmenen ratsastajan joukosta. Olin Fantaan todella tyytyväinen, se oli tehnyt upeat suoritukset. Seuraavat suuremmat kilpailut olisivat Power Jump Auburnissa, enkä malttanut odottaa nähdä miten Fanta pärjäisi siellä. Toivon mukaan sama linja puhtaiden ratojen myötä jatkuisi.