Gren & Gaertner

Beatrix v. Helmwald

historia & luonne

Uuden hevosen hankkiminen oli pyörinyt Mikaelin mielessä jo pitkään, mutta Beatrixin ostaminen oli melko harkitsematon ja nopea päätös. Itse asiassa tammasta vinkkasi miehelle hänen vanhempansa Saksasta, jossa myös Trixie oli syntynyt. Onneksi lentomatka Suomesta Keski-Eurooppaan ei ollut pitkä, ja pian Mikael oli tutussa maneesissa Nürnburgissa epäluuloisen vaalean ruunikon selässä. Ensivaikutelma tammasta oli arvaamaton. Mikael sai käyttää reilun osan koeratsastuksesta ihan vain löytääkseen hevosesta oikeat nappulat jotta saisi sen tekemään ylipäätään minkäänlaista yhteistyötä. Koettuaan jossain puolen tunnin kohdalla suoranaisen valaistumisen, oli ratsastus oikeastaan melko miellyttävää ja Mikael ymmärsi, miksi tammaa oli suositeltu hänelle. Se oli suorastaan nero, mitä esteiden ylittämiseen tuli.

Trixie on luonteeltaan herkkä ja varovainen, mutta silti ystävällinen ja yhteistyökykyinen. Sillä on tapana reagoida melko vahvasti yllättäviin ääniin ja liikkeisiin, eikä epäröi paeta (tai ainakin yrittää paeta) paikalta jos tilanne käy liian jännittäväksi. Rauhalliset ja vakaat otteet pitävät kuitenkin Trixienkin tyynenä, eikä tamma olekaan silloin ollenkaan vaikea käsitellä. Se toimii taluttaessa ja maastakäsitellessä kuuliaisesti ja uteliaasti, mutta vaatii tavallista enemmän aikaa tottuakseen epätavallisiin tilanteisiin. Se on myös jossain määrin varovainen uusia ihmisiä kohtaan, eikä ole alkuun kovinkaan seurallinen. Luottamussuhteen muodostaminen saattaa kestää kauan, mutta loppujen lopuksi se on sen arvoista.

Sama linja jatkuu hoitaessa: kunhan äkkinäisiä liikkeitä ei tapahdu, on Trixie kiltisti paikallaan ja saattaa jopa rentoutua nauttimaan rapsutuksista. Harjoista Trixielle mieluisin on mahdollisimman pehmeä harja, sillä tamma on monilta osin hyvin herkkä. Esimerkiksi vatsan alta harjatessa sen korvat painuvat helposti luimuun, eikä itse korviinkaan oikein sopisi koskea. Kavioit sen sijaan nousevat puhdistettaessa ilmaan itsestään ja myöskin pysyvät kohtuullisen ajan hoitajan käsissä.

Trixie on ratsuna herkkä ja motivoitunut, eikä yleensä sählää omiaan kentällä. Se kuuntelee ratsastajaa tarkasti ja pyrkii aktiivisesti tekemään parhaansa, mennen joskus liiallisuuksiinkin jolloin tamma tarjoaa herkästi vääriäkin asioita, jos avut ovat epäselvät. Vaikka kouluratsastus sujuu Trixien kanssa oikein hyvin, ovat sen lahjat kuitenkin esteratsastuksen puolella. Ruunikko hyppää huolellisesti ja näyttävästi, käyttämättä kuitenkaan energiaa turhan suureen ilmavaraan. Tamma hyppää kuuliaisesti ja parhaansa mukaan minkä tahansa esteen jolle sen ohjaa, oli este sitten kuinka kumman näköinen tahansa. Maastossa Trixie on melko varovainen ja säikky, eikä sen kanssa kannata lähteä rennosti pitkin ohjin köpöttelemään.

sukutaulu

i. Batman 71
hann, trn, 168cm

ii. Bastian v. Reinhold
hann, trn, 170cm

iii. Bartholomäus
iie. Hildegarde

ie. Leonie GER
hann, rn, 166cm

iei. Leonardo
iee. Friederike

e. Diamond Trix
hann, trn, 165cm

ei. Damien II
hann, trn, 170cm

eii. Damien
eie. Yosemina

ee. Carrie
hann, rt, 165cm


eei. Cavalier
eee. Savannah

kilpailut - porrastettu

Hevonen on ERJ tasolla 10 / 9
Pisteitä ERJ yhteensä 5712.09
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 1812.91 p. / 1769.76 p.
Kuuliaisuus ja luonne: 2129.42 p.

kilpailut: este

palkintokaappi


  • Kalla CUP Loppuhuipennus
    01.12.18

  • Hannaby Hanami Week
    09.05.20

  • Paris SIM Jumping Week
    01.07.21

valmennukset

20/11/2017
kouluvalmennus
Eeri Koskelainen
Auburn Estate, Kalla

Koska ongelmasi oli esteistunnassa, mutta laukassa, ohjeistin hakemaan kevyen istunnan käynnissä ja tekemään erilaisia reittejä siitä käsin. Käynti kuitenkin on hankalin askellaji kevyenistunnan kanssa. Alkuun sait hieman hakea asentoa, mutta sen jälkeen sinulla lähti sujumaan. Pujottelussa teillä oli varsin vauhdikkaat suoritukset, joten komensin sinua pitämään istunnalla vauhdin hallinnassa, eikä lähtemään istuinluilla mukaan Trixien touhotukseen. Pysähdykset olivat hätiköityjä ja venyivät pitkiksi alkuun. Rauhoitu itse ja samalla rauhoita ratsusi, teillä ei ole kiire minnekään. Pohkeenväistöt olivat hätiköityjä, joten komensin taas nollaamaan kierrokset. Väistävän pohkeen kuunteleminen oli hakusessa, joten jouduit paljon avittamaan raipalla. Lisäykset olivat hyviä, mutta niistä takaisin pohkeenväistöön rauhoittuminen teki sinulle paljon työtä. Hidasta omaa tekemistäsi ja kerro hevoselle, että nyt pitää kuunnella. Sille jää kierrokset päälle, joten vähennä lisäystä, jolloin saat paremman kontrollin! Laukannostoihin mennessä Trixie oli jo menettämässä totaalisesti keskittymiskykynsä ja sait tehdä töitä, että tamma kuunteli sinua. Muiden laukkaaminen keräsi virtaa tammaan, joten teidän laukannostot olivat alkuun yhtä söheltämistä. Lopulta sait Trixien takaisin keskittymään ja tasapainoiset laukannostot. Loppuun vinkiksi annoin keskittymiskykyä vaativia tehtäviä, paljon muutoksia, paljon ajateltavaa. Pidä se koko ajan kuulolla. Välikäyntien aikana älä lopeta tehtävien teettämistä, teetä voltteja ja ympyröitä, älä jätä vain kävelemään.

päiväkirja

14/11/2017
Kaajapurojen Talli, Kalla
Mikael Gren

En ollut pysyä housuissani lentomatkalla Saksasta takaisin kotosuomeen. Se johtui pääosin siitä, että tällä kertaa mulla oli mukanani uusi hevoseni, kuvankaunis hannovertamma Beatrix, jota olin lähtenyt Regensburgista asti hakemaan. En oikeastaan ollut edes vaivautunut vilkaisemaan, mitä Suomella olisi ollut tarjottavanaan, vaan marssin oikopäätä Itämeren toiselle puolelle. Vaikka en ollut ensimmäistä kertaa hakemassa hevosta ulkomailta, tuntui jännitys silti kutkuttavana vatsanpohjassa. Kone laskeutui lentokentälle ja pian matkasimme tamman kanssa kohti Kaajapurojen tallia.

”Sehän tulee hyvin ulos”, Verneri hymähti Trixien kävellessä lastaussiltaa rauhallisesti alas. Se tuntui olevan hieman apaattinen.
”Varmaan vaan väsynyt matkan jäljiltä”, virnistin. Eiköhän tammaan löytyisi jotain eloa muutaman päivän jälkeen. Ruunikko katseli hölmistyneenä ympärilleen tallipihalla.
”Ehkä parasta päästää tää otus nyt lepäilemään”, tuumin ja lähdin taluttamaan tammaa Vernerin perässä kohti tallia.

”Tässä olis sille karsina”, brunette liu’utti boksin oven auki. Trixie pyörähti kertaalleen ympäri ja pysähtyi sitten juoma-automaatille.
”Eiköhän tää tästä”, hymähdin katsellen hevostani. ”Vielä olis edessä sopivien suitsien löytäminen.”
Tamman mukana oli tullut satula ja suitset, jotka sopisivat käyttöön toistaiseksi. Muita varusteita mä olinkin hankkinut pitkin kuukautta. Trixie asteli takaisin karsinan ovelle ja työnsi turpansa kaltereiden välistä. Mun nostaessa käteni ylös sen turpa katosikin jo toiseen suuntaan. Hymähdin tammalle. Hyvä tästä vielä tulisi.


18/03/2018
Auburn Estate, Kalla
Mikael Gren

Puolipidäte, pohje, laukannosto. Vaaleanruunikko tamma pyrähti laukkaan ja ponkaisi innostuksissaan vauhtia niin, että ensimmäinen laukka-askel muistutti näkymättömän kavaletin ylitystä. Nopeasti laukka kuitenkin tasaantui pyöreäksi ja rennoksi etenemiseksi. Taputin tammaa kaulalle ja siirsin sen takaisin ravin kautta käyntiin. Hevonen venytti rentona kaulaansa kohti maata ja annoin sille pidempää ohjaa.

Mä olin valtavan ylpeä Trixiestä. Vaikka se olikin vielä nuori ja raaka, oltiin me kuitenkin edetty hurjin harppauksin lyhyessä ajassa. Tamma tuntui olevan erityisen motivoitunut oppija ja kaikki oli tuntunut toistaiseksi vähän liiankin helpolta. Ehkä se kohta keksisi itselleen jonkun murrosiän ja alkaisi kiukuttelemaan jokaista pientä apua vastaan. Tai ehkä sen kapasiteetti ei riittäisikään korkeille esteille ja mä joutuisin heittämään kisahaaveilleni hyvästit. Mutta ihan turha lähteä maalailemaan kauhuskenaarioita vielä tässä vaiheessa, kun kaikki sujui suunnitelmien mukaan.


14/04/2018
Auburn Estate, Kalla
Mikael Gren

Mulla ei ollut juurikaan odotuksia tämänpäiväisiä kilpailuja varten. Kyseessä olivat kuitenkin Trixien ensimmäiset kilpailut tällä tasolla, eikä me oltu muutenkaan starttailtu vielä kovinkaan paljoa. Tarkoituksena oli siis lähteä hakemaan kisakokemusta ja rutiinia tällä tasolla, vaikka totta kai parhaamme yritettäisiin. Trixie ei kuitenkaan ollut viimeaikoina ollut parhaimmillaan tilanteessa, jossa oli runsaasti muita ratsukkoja paikalla, vaan se tuntui säikkyvän ja stressaavan vähän liikaakin. Ehkä oikeastaan olisi ollut parempi osallistua vähän pienempään luokkaan, ihan vain varmuuden vuoksi.

Kisapäivänä Trixie tuntui kuitenkin olevan melko rauhallinen, ja kulki traileriinkin yllättävän helposti. Auburniin päästyämme se kuitenkin aloitti kyttäämisen ja oli verryttelyssä jäykkä. Vaati runsaasti työstämistä ennen kuin sain tamman rentoutumaan edes aavistuksen, mutta sen korvat kääntyivät silti sekunnin sadasosassa jokaisen pienen tavallisesta poikkeavan rasahduksen suuntaan.

Jos tamma säpsyili verryttelyssä, niin maneesiin tuomarien ja yleisön eteen päästessämme se vasta jännittyikin. Onneksi meidän ei tarvinnut ratsastaa suoraa päätä radalle, vaan saimme totutella maneesin vilinään jopa kolmen ratsukon verran. Siinä ajassa Trixie ehti todeta, ettei kukaan ollut hyökkäämässä katsomosta sen kimppuun ja radalle ratsastaessamme tamman kiinnostus vaihtui edessä oleviin esteisiin. En yrittänyt ratsastaa mitään maailmanennätysaikaa, vaan pikemminkin puhtaan ja huolellisen radan, josta jäisi hevosellekin hyvä fiilis. Trixie hyppäsikin hyvin ja huolellisesti, mutta tuntui kyttäävän aavistuksen katsomopäätyä. Perusradasta me suoriuduttiin kuitenkin ilman pudotuksia ja saatoimm jatkaa uusintaan.

“Se oli aika jännittynyt”, Amanda kommentoi suorituksemme jälkeen sivellen vaaleanruunikon tamman turpaa.
“Noh, eiköhän se siitä rentoudu, kun ikää ja kokemusta karttuu”, hymähdin. Uusinnassa oli tullut kaksi pudotusta, johtuen pääosin tamman säpsyilystä. Trixie oli kuitenkin edennyt paljon siitä, millainen se oli saapuessaan, eikä ollut enää läheskään yhtä vaikea kilpailupaikoilla. Tämänpäiväinen suoritus oli meille kuitenkin ihan hyvä ja seuraavissa osakilpailuissa menisi varmasti taas vähän paremmin.


20/04/2020
Gren&Gartner, Regensburg
Mikael Gren

Hevosmäärä oli jo jonkin aikaa tuntunut turhan pieneltä ja kaipasin varsinkin lisää kilpailtavia ratsuja. Siksi kuulostikin aivan absurdilta ajatukselta, että Lea halusi astuttaa Trixien. Olin protestoinut ajatusta, sillä silloinhan minulle olisi jääänyt vain kaksi ratsastettavaa, kun äiti kilpaili Nitalla. Tietysti minäkin halusin, että Trixie saisi jossain vaiheessa varsan, olihan se upea ja hyväsukuinen tamma. Äiti oli kuitenkin selvästi päättänyt, että varsan aika oli juuri nyt.

Niinpä me lähdimme pohtimaan, mikä ori olisi tammalle paras. Lähdimme tutkimaan ensin Saksan ja muun Keski-Euroopan valikoimaa, mutta loppujen lopuksi sopiva ori löytyi Suomesta. Se oli Alsilan ruunikko esteori Art of War, Aku. En ollut henkilökohtaisesti ehtinyt nähdä kyseistä oria kuin videoilta, mutta se vaikutti jotenkin erityiseltä. Nuori se oli, eikä sen vanhemmat olleet GP-tason hyppääjiä, mutta jokin siinä viehätti. Äiti oli hieman näreissään orivalinnasta. Hänen mielestään Trixielle olisi tietysti pitänyt valita joku palkittu korkeiden ratojen hyppääjä. Klaus sen sijaan oli mielissään. Ne kuuluisat orit luonnollisesti maksoivat enemmän, joten mitä edullisempi, sen parempi.

Oriksi valikoitui siis Aku. Eläinlääkäri kävi ultraamassa Trixietä muutamaan otteeseen, ennen kuin paketti saapui Suomesta ja siemennys saatiin suoritettua. Kaikki seurasivat sormet ristissä tilannetta, ja kuinka ollakaan, Trixie tuli kantavaksi heti ensi yrityksellä. Sitten vain toivottiin, että tiineys sujuisi hyvin ja tamma varsoisi terveen, eloisan varsan.