Romansi v. Helmwald ERJ-I

Emänisä Wanderlust oli suurikokoinen, jopa 170 senttiä korkea, saksalainen trakehnerori. Tummanruunikko tähtipää oli tunnettu ryhdikkäästä mutta seesteisestä olemuksestaan kilpapaikoilla mutta myös kotioloissa ori oli erittäin hyväkäytöksinen. Oriin ratsastettavuus oli aivan omaa luokkaansa, mikä näkyi myös esteradoilla. Kapasiteetiltaan Wanderlust ei nimittäin ollut poikkeuksellisen lahjakas mutta yritteliäisyytensä ansiosta se hyppäsi jopa kansainvälisiä GP-ratoja silloin tällöin sijoittuen. Matalammalla tasolla ori olikin oikea ruusukehai. Wanderlust oli pienissä määrin siitoskäytössä uransa aikana ja sen jälkeen. Ori jätti jälkikasvuunsa erityisesti hyvää ratsastettavuutta mutta sen jälkeläisiä näkee edelleen myös isommilla radoilla.

Emänisänisä Luftalarm II oli mustanruunikko, 169-senttinen trakehnerori. Ori syntyi harrastelijalle, mutta oriin onneksi, se myytiin heti vieroituksen jälkeen siittolanpitäjälle, joka oli kiinnostunut orivarsasta nähtyään sen varsanäyttelyssä. Näin Luftalarm pääsi näyttämään kykynsä, joista ei todellakaan ollut puutetta! Ori oli 5-7-vuotiaana nuorten hevosten esteluokissa kärkikastia, eikä menestys jäänyt siihen vaan vuosien kertyessä nousi sekä estekorkeus että ruusukkeiden määrä. Parhaimmat tuloksensa ori teki Saksan kansallisilta estekentiltä, mutta muutaman kauden oria saattoi ihailla myös kansainvälisillä radoilla. Aktiivisen kisauransa takia Luftalarm ei koskaan ollut kovin ahkera siitosori mutta jokunen kymmenen jälkeläistä oriilta löytyy.

Emänisänemä Meine Schöne oli kasvattajan lottovoitto: kaunis kuin kuva, liikkui kuin jousilla ja hyppäsi kuin kissa. Tamma siirtyikin heti kolmivuotiaana tehdyn varsan jälkeen ammattilaisen ratsastettavaksi ja eteni nopeasti nuorten hevosten esteluokissa sijoituksille. Harvan tamman kilpailutukseen laitetaan yhtä paljon rahaa kuin Meine Schönen! Mutta myös tulosta tuli ja parhaimmillaan tamma sijoittui Saksan mestaruuksissa pronssille senioreiden luokassa. Kansainvälisille radoille asti ei tammaa viety, mutta kotimaassaan tulokset olivat erittäin vakuuttavia. Meine Schöne siirtyi siitokseen 17-vuotiaana pitkän ja ehjän kilpauran jälkeen, mutta valitettavasti tamma varsoi uransa jälkeen vain kerran eikä tullut enää uudelleen kantavaksi.

Emänemä Rosie B oli hyvin herttainen ja kiltti hevonen. Rento ja rauhallinen, jopa unisennäköinen, tamma ei ehkä antanut paikoillaan seistessään kuvaa kovantason estehevosesta mutta kun hevonen heräsi, se liikkui lennokkaasti ja hyppäsi notkeasti ja vahvasti. Rosie B nosti uransa aikana useamman junioriratsastastajan seuratasolta aina junnujen Saksan mestaruusluokkiin saakka, mikä kertoo tamman hyvästä luonteesta. Uransa jälkeen Rosei varsoi muutaman kerran ja se periytti jälkikasvuunsa hyvän luonteensa lisäksi myös hitaasti syttyvää ratsastettavuuttaan. Väriltään Rosie oli tummanruunikko ja sillä oli säkäkorkeutta 165 sentin verran.

Emänemänisä Zusicherung ei jäänyt varmasti keneltäkään huomaamatta! 172-senttinen, pikimusta trakehnerori oli näyttävä, testosteronia uhkuva hevonen, joka sopi vain ammattilaisten käsiin. Hypätä Zusicherung kuitenkin osasi ja esteradalla se olikin oikea taistelija. Ori sopi hyvin miesratsastajille ja keräsi ruusukkeita kansainvälisiltäkin areenoilta sopivan kuskin kanssa. Zusicherung suoritti oritestit jo nuorena mutta sitä käytettiin jalostuksessa melko vähän ja pääasiassa vasta kilpauran jälkeen. Ori ei kuitenkaan periyttänyt luonnettaan kovinkaan vahvasti, mutta hyppykykyjään sitäkin enemmän. Zusicherung esiintyykin useiden lahjakkaiden estehevosten suvuissa ja se tuntui toimivan erittäin hyvin erityisesti rauhallisiin tammoihin yhdistettynä.

Emänemänemä Romena B oli musta, 166 senttiä korkea tamma, joka oli isältään perinyt hieman raskaamman rakenteen. Luonteeltaan tamma oli kuitenkin kiltti ja ystävällinen, minkä lisäksi se hyppäsi hyvin. Mikään vauhdikas ratsu ei Romena ollut, vaan se vaati melko napakan ratsastajan liikkuakseen energisesti. Tamma ei koskaan päätynyt ammattilaisen ratsastettavaksi mutta se pärjäsi silti hyvin hieman pienemmissä luokissa. Korkeimmillaan tamma nähtiin kansallisella 130cm-tasolla. Valitettavasti Romena alkoi oireilla etujalkojaan jo 14-vuotiaana. Sukunsa ansiosta tamma löysikin pian uuden kodin siitostammana. Romena jätti jälkeläisiinsä vahvasti omaa rauhallista olemustaan mutta ei varsoilla sormi mennyt suuhun esteradallakaan.