Rosenduft ERJ-I

Isä Wanderlust oli suurikokoinen, jopa 170 senttiä korkea, saksalainen trakehnerori. Tummanruunikko tähtipää oli tunnettu ryhdikkäästä mutta seesteisestä olemuksestaan kilpapaikoilla mutta myös kotioloissa ori oli erittäin hyväkäytöksinen. Oriin ratsastettavuus oli aivan omaa luokkaansa, mikä näkyi myös esteradoilla. Kapasiteetiltaan Wanderlust ei nimittäin ollut poikkeuksellisen lahjakas mutta yritteliäisyytensä ansiosta se hyppäsi jopa kansainvälisiä GP-ratoja silloin tällöin sijoittuen. Matalammalla tasolla ori olikin oikea ruusukehai. Wanderlust oli pienissä määrin siitoskäytössä uransa aikana ja sen jälkeen. Ori jätti jälkikasvuunsa erityisesti hyvää ratsastettavuutta mutta sen jälkeläisiä näkee edelleen myös isommilla radoilla.

Isänisä Luftalarm II oli mustanruunikko, 169-senttinen trakehnerori. Ori syntyi harrastelijalle, mutta oriin onneksi, se myytiin heti vieroituksen jälkeen siittolanpitäjälle, joka oli kiinnostunut orivarsasta nähtyään sen varsanäyttelyssä. Näin Luftalarm pääsi näyttämään kykynsä, joista ei todellakaan ollut puutetta! Ori oli 5-7-vuotiaana nuorten hevosten esteluokissa kärkikastia, eikä menestys jäänyt siihen vaan vuosien kertyessä nousi sekä estekorkeus että ruusukkeiden määrä. Parhaimmat tuloksensa ori teki Saksan kansallisilta estekentiltä, mutta muutaman kauden oria saattoi ihailla myös kansainvälisillä radoilla. Aktiivisen kisauransa takia Luftalarm ei koskaan ollut kovin ahkera siitosori mutta jokunen kymmenen jälkeläistä oriilta löytyy.

Isänisänisä Denzel GER polveutui parhaimmista saksalaisista ja puolalaisista trakehnerlinjoista. Ruunikko, raamikas ori tekikin uransa lähinnä siitosoriina ja jätti leimansa niin Saksan trakehner- kuin puoliverikantaankin. Denzel suoritti oritestit 3- ja 5-vuotiaana ja sai erinomaiset arvosanat kaikista esteratsastuksen osioista. Erityisesti oriin pyöreä, terävä hyppytekniikka oli tuomarien mieleen. Muutoin ori ei kilpaillut, mutta sen jälkeläisissä on useita kansainvälisen tason estehevosia.

Isänisänemä Liebenauer oli hyväluontoinen, raudikko tamma, jonka emä oli puolalaissyntyinen vanhan linjan trakehner ja isä kansainvälisesti menestynyt kenttähevonen. Helpon luonteensa ansiosta Liebenauer ei kyvykkyydestään huolimatta koskaan päässyt ammattilaisratsastajan alle, vaan tamma kiersi harrastelijoidenn kanssa pikkukilpailuja sekä helpoissa koulu- että esteluokissa. Tamma varsotettiin kahdesti ja se eli mukavaa elämää yksityisomistuksessa aina 27-vuotiaaksi asti.

Isänemä Meine Schöne oli kasvattajan lottovoitto: kaunis kuin kuva, liikkui kuin jousilla ja hyppäsi kuin kissa. Tamma siirtyikin heti kolmivuotiaana tehdyn varsan jälkeen ammattilaisen ratsastettavaksi ja eteni nopeasti nuorten hevosten esteluokissa sijoituksille. Harvan tamman kilpailutukseen laitetaan yhtä paljon rahaa kuin Meine Schönen! Mutta myös tulosta tuli ja parhaimmillaan tamma sijoittui Saksan mestaruuksissa pronssille senioreiden luokassa. Kansainvälisille radoille asti ei tammaa viety, mutta kotimaassaan tulokset olivat erittäin vakuuttavia. Meine Schöne siirtyi siitokseen 17-vuotiaana pitkän ja ehjän kilpauran jälkeen, mutta valitettavasti tamma varsoi uransa jälkeen vain kerran eikä tullut enää uudelleen kantavaksi.

Isänemänisä Schöne Löwe, kaunis leijona, oli erityisen hyvärakenteinen ori. Se pärjäsi näyttelyissä nuoruusvuosinaan ja sai hyvät arvostelut rakenteestaan myös oritestissä 3-vuotiaana. Suvultaan Schöne Löwe ei ollut erityisen tunnettu, mikä vähensi tammanomistajien kiinnostusta oriiseen. Oriilla oli kuitenkin hyvät tulokset esteradoilta aina 140cm-luokkiin asti, menestystä näyttelykehistä ja sen vähälukuinen jälkikasvu oli keskimääräistä laadukkaampaa.

Isänemänemä Madeleine II ei ollut mikään ihmeellinen tamma. Se oli kuitenkin suvullisesti laadukas ja mielenkiintoinen, minkä takia sen kasvattaja varsotti tamman nuorena kahdesti ennen kuin myi sen tuntihevoseksi. Vaikkei Madeleine itse ollut näyttävä ja lahjakas, se päästi oriin hyvin läpi ja sen molemmat jälkeläiset olivat erittäin laadukkaita. Tuntihevosena tamma oli suosikki hieman kokeneempien ratsastajien keskuudessa.

Emä Rosie B oli hyvin herttainen ja kiltti hevonen. Rento ja rauhallinen, jopa unisennäköinen, tamma ei ehkä antanut paikoillaan seistessään kuvaa kovantason estehevosesta mutta kun hevonen heräsi, se liikkui lennokkaasti ja hyppäsi notkeasti ja vahvasti. Rosie B nosti uransa aikana useamman junioriratsastastajan seuratasolta aina junnujen Saksan mestaruusluokkiin saakka, mikä kertoo tamman hyvästä luonteesta. Uransa jälkeen Rosei varsoi muutaman kerran ja se periytti jälkikasvuunsa hyvän luonteensa lisäksi myös hitaasti syttyvää ratsastettavuuttaan. Väriltään Rosie oli tummanruunikko ja sillä oli säkäkorkeutta 165 sentin verran.

Emänisä Zusicherung ei jäänyt varmasti keneltäkään huomaamatta! 172-senttinen, pikimusta trakehnerori oli näyttävä, testosteronia uhkuva hevonen, joka sopi vain ammattilaisten käsiin. Hypätä Zusicherung kuitenkin osasi ja esteradalla se olikin oikea taistelija. Ori sopi hyvin miesratsastajille ja keräsi ruusukkeita kansainvälisiltäkin areenoilta sopivan kuskin kanssa. Zusicherung suoritti oritestit jo nuorena mutta sitä käytettiin jalostuksessa melko vähän ja pääasiassa vasta kilpauran jälkeen. Ori ei kuitenkaan periyttänyt luonnettaan kovinkaan vahvasti, mutta hyppykykyjään sitäkin enemmän. Zusicherung esiintyykin useiden lahjakkaiden estehevosten suvuissa ja se tuntui toimivan erittäin hyvin erityisesti rauhallisiin tammoihin yhdistettynä.

Emänisänisä Haase v. Janz oli hollantilaissyntyinen trakehnerori. Haase suoritti oritestinsä Alankomaissa ja trakehnerjalostuksen lisäksi se hyväksyttiin kwpn-kantakirjaan. Musta, hyväluontoinen ori viettikin nuoruusvuotensa Hollannissa lähinnä siitosoriinsa, kunnes se 6-vuotiaana ostettiin Saksaan. Siitospuuhat jätettiin hetkeksi katkolle ja ori alkoi tehdä uraa estekentillä. Mikään superhevonen ei Haase ollut, mutta se menestyi hyvin kansallisissa esteluokissa. Myöhemmin ori siirtyi takaisin siitoskäyttöön ja jätti myös Saksaan ihan laadukkaita estevarsoja.

Emänisänemä Zuzie GER oli niin sanotusti perinteinen trakehner: nopea liikkeissään, säpäkkä ja kuuma. Tamman onneksi se päätyi jo nuorena yksityisomistukseen omistajalle, joka jaksoi ymmärtää oikukasta tammaa ja treenata sitä hevosen ehdoilla. Parivaljakko etenikin hitaasti mutta varmasti aina kansallisiin 130cm-luokkiin asti ja sijoittuikin silloin tällöin. Zuzie varsotettiin kerran mutta kun sen orivarsa osoittautui hyvätapaisesta isäoriista huolimatta vaikeaksi, sai loput varsahaaveet jäädä.

Emänemä Romena B oli musta, 166 senttiä korkea tamma, joka oli isältään perinyt hieman raskaamman rakenteen. Luonteeltaan tamma oli kuitenkin kiltti ja ystävällinen, minkä lisäksi se hyppäsi hyvin. Mikään vauhdikas ratsu ei Romena ollut, vaan se vaati melko napakan ratsastajan liikkuakseen energisesti. Tamma ei koskaan päätynyt ammattilaisen ratsastettavaksi mutta se pärjäsi silti hyvin hieman pienemmissä luokissa. Korkeimmillaan tamma nähtiin kansallisella 130cm-tasolla. Valitettavasti Romena alkoi oireilla etujalkojaan jo 14-vuotiaana. Sukunsa ansiosta tamma löysikin pian uuden kodin siitostammana. Romena jätti jälkeläisiinsä vahvasti omaa rauhallista olemustaan mutta ei varsoilla sormi mennyt suuhun esteradallakaan.

Emänemänisä Marquering syntyi Britanniassa polveutuen täkäläisestä vanhasta trakehnerkasvatuksesta. Marquering edustikin hieman vanhempaa ja raskaampaa tyyppiä, mutta sen ratsunominaisuudet olivat silti hyvät. Rautias läsipää asui Britanniassa kilpaillen kenttäratsastuksessa yhden tähden luokissa, kunnes se myytiin Saksaan. Tasaisesti suorittava ja erikoisemmasta suvusta tuleva ori sai melko suuren suosion paikallisten tammanomistajien keskuudessa, mutta jälkeläisten laatu vaihteli.

Emänemänemä Romilda B loukkaantui jo ennen kilpauraansa. Lihasvamman takia tamman ainoiksi omiksi meriiteiksi jäi muutama hyvä tulos näyttelyistä. Hyväsukuinen ja laadukas tamma ehtikin varsoa elämänsä aikana peräti kymmenen kertaa. Se palkittiin jälkeläisistään korkeimmalla mahdollisella jälkeläispalkinnolla eikä suotta: sen verran hyvää jälkeä tamma teki! Romilda oli luonteeltaan rauhallinen ja se opetti ja hoiti varsansa hyvin.