Kallan Nocomtesse FF, EV-II

Norppa on utelias nuori tamma, joka on luonteeltaan yleisesti ystävällinen ja säyseä kuten emänsä, kun ei sitten olekaan. Erityisesti vähänkään epämukavuutta tuovat asiat saavat tamman lataamaan takajalkansa ja luimimaan varoittelevasti, mutta mitään lattian polkaisua vakavampaa ei ole onneksi sattunut. Pikkuneitiin onkin lorahtanut pisara jos toinenkin isänsä hankalampaa luonnetta. Käsiteltävyys on toden totta hieman huonompaa kuin suloluonteisesti hoidettavalla emällään, mutta samaan aikaan Norpassa häivähtelee lupauksia vieläkin suuremmasta potentiaalista. Kipakkuuden mukana tuntuu tulevan päättäväisyyttä ja rohkeutta. Liikkeiltään Norppa on irtonainen ja elastinen, hyppykyvyltään erinomaisen lupaava. Auburnin tiimi jatkaa tamman käsittelyä ymmärtäväisesti, mutta lempeän päättäväisesti rajoja asettaen. Norpasta toivotaan tulevaisuudessa kilpaesteratsua.

Ruunikko varsa oli kasvanut huimaa vauhtia viimeiset pari vuotta ja oli jo pitkään ollut yli 165 senttinen. Olemukseltaan se oli kuitenkin vielä hieman hontelo, mutta siitä huolimatta tammasta löytyi voimaa ja poweria niinkin paljon, että se eräänä aamuna kiskaisi pahaa aavistamattoman Klausin nurin. Sen jälkeen mies vannotti, ettei taatusti enää koskisi tähän varsaan, mutta niin vain Norppa onnistui voittamaan Klausin puolelleen - taas. Vaikka kommelluksilta ei olla vältytty, on Norpan kanssa ihan oikeasti myös edistytty. Se on tätä nykyä erittäin nohevana varustettaessa, kyllä mä tän osaan -asenteella. Tosin jos suitset eivät sujahdakaan korvien yli yhtä nopeasti kuin eilenkin, saattaa se aiheuttaa Norpassa pienen kiukunpuuskan.

Talutin Norpan hiljaiseen maneesiin. Ruunikko tarkkaili ympäristöään valppaana, mutta maneesissa ei ollut ketään muuta. Tamman selässä oltiin käyty vasta muutama kerta, mutta se osoitti edistyvänsä ällistyttävän nopeasti. Ensimmäisellä kerralla se järkyttyi syvästi siitä, että sen selkään laitettiin muutakin, kuin pelkkä satula, mutta jo seuraavalla kerralla tamma asteli ympäri maneesia, kuin olisi aina kantanut ratsastajaa selässään. Juoksutin Norppaa muutaman kierroksen molempiin suuntiin odotellessani Leaa saapuvaksi. Äiti oli saanut kunnian toimia Norpan ensiratsastajana, kukaan muu ei tamman selkään juuri hinkunutkaan. Toivon mukaan ratsutus sujuisi hyvin, ja pian päästäisiin myös hyppäämään pieniä esteitä.

Lea saapui maneesiin ja tervehti meitä. Norppa hamuili naisen takintaskuja, jos niistä olisi vaikka löytynyt herkkuja. Lea ojensikin tammalle pienen herkun, ennen kuin nousi selkään. Tottuneesti Norppa odotti hiljaa paikallaan, kunnes oli aika lähteä eteenpäin. Katselin kentän keskeltä, kuinka Lea ratsasti ympäriinsä käyntiä ja ravia, ohjaillen tammaa lempeästi eri suuntiin. Treenihetki ei ollut pitkä, mutta edistystä oli jälleen nähtävissä. Miten kovaa vauhtia Norppa kasvoi ja kehittyikään. Siitä tulisi vielä hieno esteratsu jollekin.