Sneak Attack xx

Kukaan tallin väestä ei varsinaisesti ollut kenttäratsastaja. Olin toki nuorempana hypännyt jonkin verran maastoesteitä ja Lea, äitini, kilpaillutkin kenttää, mutta ei helppoa korkeammalla tasolla. Joten se, että me tarvitsimme kenttähevosen, ei kuulostanut minusta lainkaan järkevältä. Tässä sitä kuitenkin taas oltiin, hevoskuljetusauton kanssa brittiläisellä tallilla, jossa kriteereihimme sopiva täysiverinen odotti. Se oli suuri ja komea, väriltään kaunis punarautias. Kahdeksanvuotiaalla oli jo kilpailtu jonkin verran ja sen kanssa oli tähdätty melko korkeisiinkin kenttäluokkiin. Hevonen näytti upealta. Myönnettäköön, että täysiverinen olisi mitä luultavimmin erinomainen jalostusori, vaikka se sitten tarkoittaisikin sitä, että joutuisin kiertämään tulevaisuudessa myös kenttäkilpailuja.

"Sille voidaan ottaa ulkopuolinen ratsastaja", Magnus ehdotti, mutta Klaus oli välittömästi huomauttanut sen olevan turha menoerä. Kuulemma voisinaivan hyvin hypätä rataesteiden lisäksi myös maastoesteitä - eihän niillä ollut juuri mitään eroa. Kolme silmäparia oli katsonut miestä epäuskoisena, mutta keskustelun päätteeksi oli meille varattu jo aika maastoestevalmennukseen. Lea jopa innostui kaavailemaan esterataa maillemme. Meidän muiden mielestä oli aivan liian aikaista sellaiselle, mutta mikäpä pysäyttäisi äitiäni, kun hän oli kerran päässyt vauhtiin.