Jeremiah II ERJ-I, YLA3

Kuollut 02.10.2022 22-vuotiaana.


NIMI	Jeremiah II	REKISTERINUMERO	VH18-021-0156
ROTU, SUKUPUOLI	trakehner, ori	OMISTAJA	sonya, VRL-09386
SYNTYNYT	04.05.2017	KASVATTAJA	Patrik Spigel
VÄRI, SÄKÄ	kimo, 172cm	PAINOTUS, TASO	este 160cm

täyttänyt 8v. 04.01.2018

toukokuun 2021 laatuarvostelu: ERJ-I
(6 + 43 + 20 + 20 + 15 = 104p.)

heinäkuun 2021 laatuarvostelu: YLA3
(26 + 16 + 13 + 14 + 4 = 73p.)

luonnekuvaus

Jeremiah, tutummin pelkkä Jerry, on kiltti mutta viisas hevonen. Se tietää mistä naruista vetää, jotta ruoka tuotaisiin sen eteen, tai jotta se pääsisi luistamaan työnteosta. Sen se myös mielellään tekee, mikäli orille antaa siihen mahdollisuuden. Jerry tulee hyvin toimeen muiden hevosten kanssa, eikä viihdy yksin. Pitkät harjaus- ja seurustelutuokiot ovat orille tärkeitä. Jäädessään pitkäksi aikaa yksinään talliin se tylsistyy ja saattaa keksiä itselleen puuhaa huonojen tallitapojen merkeissä. Myöskään tarhassa se ei viihdy itsekseen, vaan vaatii aina kaverin. Korkeammatkaan aidat eivät pidättele Jerryä, jos toiselta puolen löytyy seuraa.

Ori on hoitaessa ystävällinen ja miellyttävä. Se tekee kaikkensa pitääkseen hoitajan luonaan mahdollisimman pitkään, ja seisookin yleensä oikein mallikkaasti paikallaan. Pesukarsinassa Jerry saattaa innostua ja loiskia vettä hoitajankin päälle. Ori ei ole ikinä purrut tai potkinut hoitaessa, ja luonteensa puolesta se sopisi hoidokiksi myös nuoremmille ja kokemattomammille. Varustaminen sujuu ongelmitta ja Jerryllä on tapana laskea päätään sopivasti suitsia laittataessa.

Ratsastettaessa ori on vaativa mutta mukava. Se tarvitsee selkeät avut, etenkin pidätteet ja kääntävät avut. Jerry on erittäin eteenpäinpyrkivä, ja sillä on tapana kirmata usein liiankin lujaa. Selkeät avut saadessaan se kuitenkin nöyrtyy tottelemaan ratsastajaa. Orin liikkeet ovat suuret ja näyttävät, eikä mukana ole aina ihan helppo pysyä. Kouluratsastus ei kuitenkaan jaksa kiinnostaa Jerryä, vaan esteet ovat enemmän tämän pojan juttu. Esteradalle päästyään ei Jerry meinaisi pysyä paikallaan. Innokkuuden lisäksi orilla on myös taitoa ja kapasiteettiä hypätä korkeampiakin esteitä, ja se osaa arvioida hämmästyttävän hyvin ponnistuspaikan ja vauhdin. Kisoissa se vain nauttii päästessään esittelemään taitojaan, ja onkin oikea ruusukehai.

sukutaulu

i. Jeremiah trak, km, 173cm	ii. Firenze trak, m, 170cm	iii. Baboulos
		iie. Fatimah
	ie. Jacklynn trak, km, 171cm	iei. Quentin T
		iee. Jacklyse
e. Jamelia Amia trak, rn, 167cm	ei. Giorgio trak, rt, 163cm	eii. Dimitri
		eie. Gina
	ee. Jessy Millie trak, m, 170cm	eei. Gregorio
		eee. Jamelia

i. Jeremiah on luonteeltaan hurmaava nallekarhu, jonka mielestä paras asia maailmassa oli olla hoitajan rapsuteltavana. Tämä 173cm korkea ori oli myös mukava ratsastaa ja hyppäsi hyvällä tekniikalla, mutta sen kanssa ei koskaan päästy kilpailemaan kovinkaan korkealla tasolla. Jeremiah oli nimittäin valitettavan onnettomuusaltis ja vietti aikansa alinomaa sairaslomalla. Sitä kuitenkin päätettiin käyttää jalostuksessa, ja se saikin useita jälkeläisiä, jotka ovat menestyneet paremmin kilpailukentillä. Tätä nykyä Jeremiah viettää rauhallisia eläkepäiviään tallilla, jossa sen saa rauhassa viettää toipumispäiviä loukkaantumisen sattuessa.

ii. Firenze oli suurikokoinen, musta trakehnerori, joka ei varsinaisesti luonteellaan hurmannut. Se oli ajoittain erityisen haastava käsitellä ja kuumui herkästi ratsastettaessa. Kokemattomien hevosenkäsittelijöiden ei annettu liiemmin koskea oriin, sillä tottuneemmatkin olivat Firenzen kanssa helisemässä. Ori tuli kuitenkin hyvästä suvusta, joten sen anettiin näyttää kyntensä kilparadoilla, ja se kannatti. Firenzen hyppytekniikka ja kyky lukea etäisyyksiä oli täysin omaa luokkaansa, eikä se epäröinyt hypätä yhdenkään esteen yli. Firenze menehtyi vanhuuden vaivoihin, mutta sai sitä ennen runsaasti jälkeläisiä, joiden toivottiin perivän isältään estelahjat luonteen sijasta.

ie. Jacklynn oli kaunis kimo tamma, joka harmillisesti menehtyi nuorena, vain 8-vuotiaana vakavassa tallipalossa. Tämä 171cm korkea trakehnertamma oli asunut pienellä tallilla, jossa sillä oltiin teetetty vuosittain varsoja, mutta ratsukoulutus olikin jäänyt vähemmälle. Tallipalon myötä jälkeläiset myytiin eri tahoille, joissa niistä on kuoriutunut mitä erilaisempia yksilöitä aina kilparatsuista ratsastuskouluhevosiin. Jonkinlaisia lahjoja hyppäämiseen on Jacklynilla täytynyt olla, sillä sen jälkeläiset ovat olleet lähes poikkeuksetta taitavia hyppääjiä.

e. Jamelia Amia oli tavallista pienikokoisempi ruunikko trakehnertamma, joka menestyi esteratsastuksessa pienestä koostaan huolimatta. Ominaista sille oli ketterät ja nopeat liikkeet, sekä näppärä hyppytekniikka. Luonteeltaan Jamelia oli kiltti ja herkkä, eikä siltä puuttunut vauhtia esteradoilla. Säkäkorkeudeltaan 167cm korkea tamma sai ainoastaan yhden jälkeläisen, sillä se menehtyi onnettomuudessa juuri kilpailu-uransa huipulla. Siitä huolimatta Jamelian muisto on jäänyt elämään sen jälkeläisten myötä, joiden menestystä on saanut ihailla runsaasti.

ei. Giorgio oli pieni ja pippurinen puoliverinen, jolta ei luonnetta puuttunut. Ori reagoi voimakkaasti vilauttelemalla hampaitaan ja luimimalla, jos jokin toimintamalli ei sitä sattunut miellyttämään. Ikävästä luonteestaan huolimatta sillä oli lahjoja esteratsastukseen, joten sen kanssa lähdettiin kokeilemaan onnea estekilpailuissa. Valitettavasti hankala luonne näkyi myös kisapaikoilla, eikä se meinannut lainkaan keskittyä olennaiseen. Muutamia ruusukkeita lukuunottamatta Giorgion kisaura oli aikamoinen farssi, ja se päätettiin myydä harrastehevoseksi. Ennen ruunausta oria tarjottiin kuitenkin jalostukseen, ja sen jälkeläiset ovatkin kilpailleet paremmalla menestyksellä.

ee. Jessy Millie oli Tallwayn ratsutilan rakastetuin siitostamma, jonka veroista hevosystävää on vaikea löytää. Se oli luonteeltaan ihastuttava käsitellä, mutta ratsastettaessa energinen ja säpäkkä. Sillä riitti kapasiteettia korkeisiinkin esteluokkiin ja nuoruudessaan se loisti kilparadoilla ympäri Keski-Eurooppaa. Jäätyään eläkkeelle kilparadoilta se siirtyi siitoskäyttöön ja varsoikin monta upeaa jälkeläistä, joista monesta kuoriutui lupaavia kilpahevosia. Jessy päästettiin tuskistaan 23 vuoden iässä, kun sen jalkavaivat pahenivat niin, että sen liikkuminen oli jo hankalaa.

jälkeläiset


ei meriittejä tamma Blooms Rosamia e. Roségold, s. 17.04.2019, om. Kida, VRL-08368	tamma Vengeance v. Helmwald e. Venus K, s. 11.05.2019, om. Gestüt Helmwald
KTK-I ori Jersey Wind Wau e. Wifey Material, s. 23.05.2021, om. Kida, VRL-08368	ei meriittejä tamma Nacine Couture e. Nautical Moon, s. 24.06.2021, om. Sorel VRL-00884
ei meriittejä ori Dominica Couture e. Daytona Rose, s. 07.10.2021, om. Tiikeri VRL-10741

kilpailut - porrastettu

Hevonen on ERJ tasolla 10 / 10
Pisteitä ERJ yhteensä 3369.13

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 1689.52 p. / 1748.11 p.
Kuuliaisuus ja luonne: 3369.13 p.

ERJ - 49 sijoitusta

13.11.2018 - ERJ - Gestüt Helmwald - 160cm - 02/40
16.11.2018 - ERJ - Gestüt Helmwald - 160cm - 05/40
17.11.2018 - ERJ - Gestüt Helmwald - 160cm - 02/40
19.11.2018 - ERJ - Gestüt Helmwald - 160cm - 05/40
02.11.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 03/30
04.11.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 02/30
04.11.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 01/30
07.11.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 05/30
13.11.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 03/30
20.11.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 04/30
22.11.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 04/30
11.11.2018 - ERJ - Gestüt Helmwald - 150cm - 05/40
12.11.2018 - ERJ - Gestüt Helmwald - 150cm - 06/40
20.11.2018 - ERJ - Gestüt Helmwald - 150cm - 02/40
03.12.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 05/30
07.12.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 02/30
13.12.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 04/30

15.12.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 05/30
18.12.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 01/30
19.12.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 01/30
02.12.2018 - ERJ - Gestüt Helmwald - 160cm - 04/30
02.12.2018 - ERJ - Gestüt Helmwald - 160cm - 05/30
04.12.2018 - ERJ - Gestüt Helmwald - 160cm - 03/30
05.12.2018 - ERJ - Gestüt Helmwald - 160cm - 04/30
06.12.2018 - ERJ - Gestüt Helmwald - 160cm - 03/30
09.12.2018 - ERJ - Gestüt Helmwald - 160cm - 01/30
09.12.2018 - ERJ - Gestüt Helmwald - 160cm - 01/30
11.12.2018 - ERJ - Gestüt Helmwald - 160cm - 03/30
18.12.2018 - ERJ - Gestüt Helmwald - 160cm - 04/30
03.12.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 02/30
04.12.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 04/30
05.12.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 05/30
04.11.2018 - ERJ - Aamun tila - 150cm - 03/34

05.12.2018 - ERJ - Adina - 150cm - 04/21
12.12.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 03/41
13.12.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 05/41
13.12.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 05/41
18.12.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 06/41
25.12.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 01/47
27.12.2018 - ERJ - Colosseum - 160cm - 05/47
05.01.2019 - ERJ - Colosseum - 160cm - 01/40
12.01.2019 - ERJ - Colosseum - 160cm - 01/40
20.01.2019 - ERJ - Colosseum - 160cm - 01/40
23.01.2019 - ERJ - Colosseum - 160cm - 03/40
24.01.2019 - ERJ - Colosseum - 160cm - 05/40
24.01.2019 - ERJ - Colosseum - 160cm - 05/40
27.01.2019 - ERJ - Colosseum - 160cm - 06/40
30.01.2019 - ERJ - Colosseum - 160cm - 05/40
30.01.2019 - ERJ - Colosseum - 160cm - 04/40

ERJ-cup sijoitukset

31.12.2018 - ERJ-Cup - Kuuralehdon hevostila - 160cm - 08/92
31.01.2019 - ERJ-Cup - Mörkövaara - 160cm - 02/87
31.12.2019 - ERJ-Cup - Harmony Sporthorses - 130cm - 01/63

valmennukset & päiväkirja

08/12/2018 - päiväkirjamerkintä: Sonja VRL-11911 (436 sanaa)
Olimme Sonyan kanssa sopineet, että auttaisin viikonlopun aikana useamman hevosen liikuttamisessa valmennusten ohella. Ei ollut ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinen, kun ratsastin hyvän ystäväni hevosilla. Silti yllätyin yhä uudestaan, kun nainen aina käski minut aivan liian kookkaiden yksilöiden selkään. Seisoin syvään huokaillen kimon karsinan ovella ja katselin, kun tallitytöt yrittivät epätoivoisesti hinkata pinttynyttä kuraa ja keltaisia läikkiä pois valkeasta karvasta. ”Paljon tällä on korkeutta?” kysyin silmäillen orin katosta minua toljottavaa päätä. ”172 ja risat”, kuului hengästynyt vastaus jostain jättiläisen kavioiden tienoilta. Ori ei turhaan yrittänyt itse pitää lautasen kokoisia kavioitaan ylhäällä.

Tallitytöt kantoivat vielä orin varusteet karsinan ovelle, mutta jättivät minut sitten oman onneni nojaan. ”Jeremiah toinen”, luin karsinan ovesta ja tunkeuduin sitten lumijätin valtakuntaan. Valtava pää saapui heti innokkaasti tutkimaan minua korvat hörössä. ”En tiedä kutsutaanko sinua niin, mutta tänään ainakin saat olla ihan vaan Jere”, kerroin orille. En havainnut mitään vastaväitteisiin viittaavaa, joten se oli sillä selvä, ja lähdin punnertamaan satulaa uuden ystäväni selkään. Oli muuten helpommin sanottu kuin tehty.

Vajaan kymmenen minuutin kuluttua talutin täyttä vauhtia innokasta oria halki liukkaan ja sateisen pihan. Talvi oli ehtinyt jo käväisemään täällä Saksassakin, mutta se oli mennyt yhtä nopeasti kuin tullut. Vesi oli tiivistänyt lumen jämät hengenvaaralliseksi jääkentäksi. Hiekoitus auttoi jonkin verran, mutta hokeilla kiitävä ratsuni pysyi huomattavasti tukevammin jaloillaan kuin minä. Eikä yhtään muuten auttanut, että jättiläisen ottaessa yhden askeleen minun piti ottaa kolme. Vain osittain kävellen ja lähinnä liukuen selvisin kuitenkin hevosen mukana maneesille asti.

Maneesissa oli juuri estevalmennuksen loppuverryttely meneillään, joten pääsin suoraan hommiin. Taivaan kiitos maneesin jakkara oli tukeva ja normaalia peruspenkkiä huomattavasti korkeampi, pääsin nopeasti ja ongelmitta selkään. Ratsuni tosin lähti menemään heti, kun tunsi takalistoni satulassa. Jeren askellus oli sen kokoon nähden jopa yllättävän pehmeää ja elastista, mutta yhtä kaikki aivan valtavaa. Alkukäynnit sujuivat, mutta auta armias sitä ravia. Kyllä sai laittaa joka ikisen lihaksen töihin, kevensi tai ei.

Puolen tunnin sileän jumppailun jälkeen jäimme keskenämme, kun valmennusporukka sai kimpsut ja kampsut kasaan ja poistui tallin suuntaan. Jostain syystä he olivat jättäneet useamman esteen maneesiin. Kenties treenit jatkuisivat heti huomen aamulla, joten mitäpä sitä turhaan raahaamaan puomeja edes takaisin. Minulla sattui sopivasti olemaan estesatula ja ennen kaikkea laadukas esteratsu alla, joten en nähnyt mitään syytä olla ottamatta muutamaa hyppyä.

Esteet olivat arviolta 80-110 senttimetrin korkuisia, joten tuskin Jerellä tulisi edes hiki näitä hypätessä. Se mitä todennäköisimmin hyppi harrastusmielessä kerrostalojen yli, joten ei tästä ainakaan haittaa olisi, vaikka olimme Sonyan kanssa sileähommista puhuneetkin. Johan niitä oli puolikas tunti jankattu. Yhteistyömme jättiläisen kanssa sujui ihmeen hyvin, vaikken ihan pysynyt sen kaikissa liikkeissä mukana. Kimo hyppi näistäkin yli kuin ne olisivat olleet olympiakorkeuksissa. Hauskaa yhtä kaikki, kyllähän nämä isotkin hevoset ovat toimivia pelejä.

28/11/2019 - estevalmennus: Kics (315 sanaa)
Saavuin aikaisin aamulla Helmwaldiin ja tallin pihassa kohosi näkyviin toinen toistaan suurempia rakennuksia. Kävelin ensimmäisenä suureen maneesiin, jossa Sonya oli jo kiivennyt atleettisen näköisen kimon oriin selkään.
"Hyvää huomenta!" huudahdan iloisesti. "Kerros vähän sinun ratsustasi, niin mietin millaisia harjoituksia voidaan teillä teettää..." jatkoin. "Tämä on Jerry, sanotaanko lyhykäisyydessään että se osaa olla toisinaan vähän turhankin innokas esteitä nähdessään, ja avut menevät hieman kuuroille korville treenien alussa." Sonya kertoo.

Aloitan yksinkertaisella tehtävällä; kokoan ensiksi ravipuomit maneesin lyhyelle sivulle, siitä jatketaan kolmikaariselle kiemura-uralle, ensiksi ristikko ravilähestymisellä, viimeisessä kaarteessa pystyeste. "Saa suorittaa" sanon. Sonya lähestyy ravipuomeja ja hevosen ilmeestä paistaa innostus. Jerry harppoo ravipuomit verkkaiseen vauhtiin ja tahti ei meinaa säilyä. Kohti raviristikkoa siirryttäessä se pyrkii laukalle "Pidä kädet hiljaa ja tasaisesti. Odota." Jerry hyppää esteen innoissaan ja ennakoi väärän laukan. "Voit vähän johtaa esteellä sisäkädellä, niin hevonen ehtii paremmin tasapainottaa itsensä alastulossa oikeaan laukkaan." neuvon. Pysty mennään sujuvaan tahtiin, joskin Jerry tahtoisi jo päästellä vähän lujempaa vauhtia kuin kuskilla olisi tarkoitus.

Kun tämä verryttely tehtävä sujuu hyvin nostan hieman esteiden vaikeutustasoa; ravipuomien tilalle tulee pysty, sitten muihin okserit. Jerry käy aavistuksen kuumana mutta Sonya ratsastaa sitä rauhallisen päättäväisesti. Seuraavaksi katsotaan kuinka hyvin pystyt vaikuttamaan hevoseen omalla painollasi, eli nyt kun tulet radan keskimmäiseen esteeseen, käännä vuorotellen joko vasemmalle tai oikealle. Ensimmäisellä kerralla Jerry lähti hyvin hyppyyn mutta ei ollut tarpeeksi kuulolla ja meinasi jatkaa ratsastajan kanssa eri suuntaan. Vaikka Jerryllä riittää esteille helposti GP sarjaan kapasiteettia ja teknistä osaamista, täytyy olla erityisen tarkkana että ratsastaja pääsee tarpeeksi vaikuttamaan hevoseen, muuten radoille tulee turhia rikkoja ja puominpudotuksia.

Tehtävä alkaa kerta kerralta sujumaan paljon varmemmin ja ratsastaja saa paremman kontrollin hevoseen. Laukan tahti rupeaa säilymään myös maltillisempana eikä ori pyri niin vahvaan menoon esteitä kohti ratsastaessa. "Jaahas, tunti rupeaa tulemaan täyteen. Annan sinulle kotitehtäväksi harjoitella ratsastamaan enemmän niin, että vaikutat hevoseen ja reaktiot tapahtuisivat heti. Näin osaavalla hevosella jää helposti matkustajaksi, mutta se kostautuu kilpailuissa." kerron Sonyalle vielä lopussa.