Crushcrushcrush KTK-II

NIMICrushcrushcrush REKISTERINUMEROVH18-044-0107
ROTU, SUKUPUOLIholstein, ori OMISTAJAsonya, VRL-09386
SYNTYNYT11.08.2016 TUOJAsarqquu
VÄRI, SÄKÄrautias, 165cm PAINOTUS, TASOkoulu, GP

täyttänyt 8v. 11.11.2016

joulukuun 2018 KTK-tilaisuus: KTK-II
(18 + 17 + 17 + 18 = 70p.)

luonnekuvaus

sukutaulu

i. Countdown
holst, rt, 168cm

ii. Counting Crows
holst, m, 169cm
iii. King Kong
iie. Lemon Tree

ie. Down The Syndrome
holst, trt, 165cm

iei. Downday
iee. Syndicate Syndrome

e. Coolcoolercoolest
holst, m, 162cm
ei. Cooler Than Me
holst, rn, 166cm
eii. Bleed It Out
eie. Cooler Cat

ee. Crazycrazycrazy
holst, m, 167cm

eei. Coming Crazy
eee. Coocoocoo

jälkeläiset

kilpailut - porrastettu

Hevonen on KRJ tasolla 11 / 10
Pisteitä KRJ yhteensä 6669.8
Tahti ja irtonaisuus: 3881.77 p.
Kuuliaisuus ja luonne: 2788.03 p.

KRJ - 43 sijoitusta

04.10.2018 - KRJ - Beaumont - GP - 05/30
09.10.2018 - KRJ - Beaumont - GP - 01/30
10.10.2018 - KRJ - Beaumont - GP - 01/30
01.10.2018 - KRJ - Gestüt Helmwald - GP - 04/40
04.10.2018 - KRJ - Gestüt Helmwald - GP - 06/40
10.10.2018 - KRJ - Gestüt Helmwald - GP - 06/40
26.09.2018 - KRJ - Sardonic Sporthorses - GP - 01/34
27.09.2018 - KRJ - Sardonic Sporthorses - GP - 01/34
02.10.2018 - KRJ - Brunnby - GP - 05/39
06.10.2018 - KRJ - Brunnby - GP - 01/39
08.10.2018 - KRJ - Brunnby - GP - 04/39
19.10.2018 - KRJ - Beaumont - GP - 03/30
24.10.2018 - KRJ - Beaumont - GP - 03/30
25.10.2018 - KRJ - Beaumont - GP - 05/30
29.10.2018 - KRJ - Beaumont - GP - 05/30
15.10.2018 - KRJ - Heidseck Sporthorses - GP - 03/30
17.10.2018 - KRJ - Heidseck Sporthorses - GP - 04/30
21.10.2018 - KRJ - Heidseck Sporthorses - GP - 03/30
09.11.2018 - KRJ - Roscoff - GP - 04/30
11.11.2018 - KRJ - Roscoff - GP - 02/30
12.11.2018 - KRJ - Roscoff - GP - 03/30
15.11.2018 - KRJ - Roscoff - GP - 03/30
16.11.2018 - KRJ - Roscoff - GP - 03/30
19.11.2018 - KRJ - Roscoff - GP - 05/30
21.10.2018 - KRJ - Colosseum - GP - 01/30
22.10.2018 - KRJ - Colosseum - GP - 05/30
22.10.2018 - KRJ - Colosseum - GP - 04/30
23.10.2018 - KRJ - Colosseum - GP - 03/30
27.10.2018 - KRJ - Colosseum - GP - 03/30
04.11.2018 - KRJ - Gestüt Helmwald - GP - 01/40
06.11.2018 - KRJ - Gestüt Helmwald - GP - 04/40
07.11.2018 - KRJ - Gestüt Helmwald - GP - 01/40
01.11.2018 - KRJ - Colosseum - GP - 04/30
05.11.2018 - KRJ - Colosseum - GP - 03/30
05.11.2018 - KRJ - Colosseum - GP - 04/30
08.11.2018 - KRJ - Colosseum - GP - 03/30
08.11.2018 - KRJ - Colosseum - GP - 03/30
09.11.2018 - KRJ - Colosseum - GP - 01/30
10.11.2018 - KRJ - Colosseum - GP - 02/30
18.11.2018 - KRJ - Gestüt Helmwald - GP - 06/40
20.11.2018 - KRJ - Gestüt Helmwald - GP - 06/40
23.11.2018 - KRJ - Gestüt Helmwald - GP - 01/40
25.11.2018 - KRJ - Gestüt Helmwald - GP - 02/40

KRJ-Cup -sijoitukset

31.01.2019 - KRJ-Cup - Kaihovaara - Int II - 15/178

näyttelymenestys

23.11.2018 - NJ - Stall Fernweh: irtoSERT (pt. birdie)
24.12.2018 - NJ - Oldfinion Dressage: irtoSERT (pt. yersinio)

valmennukset & päiväkirja

22/01/2019 - päiväkirjamerkintä: Sonja VRL-11911 (438 sanaa)
”Täällä on ihan sairaan kylmä”, kuulin kerta toisensa jälkeen lämmitetyn maneesin suuntaan pakenevien ratsastajien suusta. Sileiksi klipatut puoliveriset pörisivät ja pärisivät kuin lentokoneen moottorit kipittäessään ihmisten kanssa lumisen pihan halki. Talvikaaos oli vallannut koko Euroopan, mutten toki voi syyllistää heitä. Suomessa mittarilukemat lähentelivät jo miinus kolmeakymmentä, ja jopa täällä Saksassa oli melkein miinus viisitoista. Kyseessähän on kuitenkin asenne- ja ennen kaikkea pukeutumiskysymys.

”Mikä noista mun liikutettavaksi määrätyistä hevosista on semmone, että sen kans voi mennä ilman satulaa maastoon?” kysyin sonyalta astuessani satulahuoneeseen. Naisen silmät hieman laajenivat ja hän katsoi minua hetken saamatta sanaa suustaan. Olin vetänyt päälleni enemmän pilkkihaalaria kuin ratsastusvaatteita muistuttavan asukokonaisuuden, jolla isoäitini olisi pärjännyt paleltumatta vaikka sota-aikoina tehdessään puutöitä kylän suomenhevosilla. ”Viimeinen karsina oikealla”, sonya vastasi pidätellen naurua ja palasi töihinsä.

Tavutin punasävyisen orin nimeä karsinan ovesta virnuillen. ”Siis ihan tosissaan kolme kertaa crush putkeen ilman välejä? Asiallista”, totesin persoonalliseen nimeen tyytyväisenä ja avasin karsinan oven. Suklaasilmät tapittivat minua kiinnostuneena. ”No kumpi sä nyt sitten olet, murskaaja vai ihastus?” kysyin orilta alkaessani aukomaan sen loimen solkia. Komea pää kaivautui kainalooni ja vastaus oli sillä harvinaisen selvä. ”En tiedä mikskä sua oikeesti kutsutaan mutta tän päivän saat olla sitte Ihastus. Katsos kun mä oon alun perin Suomesta kotosin, es ist begeisterung in deutscher sprache, which is crush in English”, höpötin orille unohduttuani rapsuttelemaan sen korvia.

Reilu vartin päästä talutin tummansiniseen villaloimeen käärityn ratsuni pihamaalle. Yksinkertainen operaatio - klipattu ja loimitettu hevonen, lämpöpintelit ja pelkät suitset - oli venynyt naurettavan paljon, kun jostain syystä iski koko ajan pakottava tarve jäädä halimaan oria ja mussuttaa sille jotain turhanpäiväistä. Pääsin kuitenkin onnistuneesti kampeamaan itseni ratsun selkään ja retkemme saattoi alkaa. Aurinko paistoi suorastaan sokaisevasti, joten olisi ollut syntiä mennä maneesiin - paikalliset eivät selkeästi osanneet ottaa talven iloista kaikkea irti. Tai sitten heiltä edelleenkin puuttuivat vain oikeat vaatteet.

Punainen ratsuni oli juurikin niin unelmien ratsu maastoon kuin vain voi olla. Se käveli reippaasti mutta tasaisesti eikä kompuroinut kiviin ja kantoihin, ja katseli innokkaasti maisemia muttei kyttäillyt ja säpsynyt. Puoliveriseksi sen selkä oli myös ihmeen mukava, tai sitten toppavaatteeni vain pehmensivät niin paljon, etten tuntenut enää mitään. Mutkiteltuamme tiemme ulos metsästä saavuimme auratulle maantielle, jonka pohja oli erinomainen ravaamiseen, joten lähdimme pitkin ohjin hölköttelemään eteenpäin. Orin askeleet olivat siedettävän mukavat istua jopa ilman satulaa, mutta kyllä huomenna vatsalihaksissa tuntuisi.

Paluumatkalla oikaisimme valtavan pellon reunaan ja onhan se nyt sanomattakin selvää, ettei sellaisessa paikassa voi mennä mitään muuta askellajia kuin laukkaa. Ja kovaa. ”Anna mennä, Ihastus”, kuiskasin orille, annoin pohjetta ja pitkää ohjaa. Vesi valui silmistä loputtomalta tuntuvan laukkasuoran ajan ja syke hakkasi kahtasataa, mutta hitto miten onnellinen olo voi olla, kun lopulta hidastimme käyntiin. Jestas mikä ori, yksi tällainen kiitos!

kuvagalleria