Annika ja Risto olivat minulle sekä ratsukkona, että yksilöinä vieraampia, joten juttutuokio valmennuksen aluksi tuli tarpeeseen. Risto oli Annikallekin vielä vieraampi ratsu, joten kaikenlaiset vinkit aina perusratsastuksesta tarkempaan hienosäätöön olisivat tervetulleita. Ristossa kiinnitin huomiota siihen, että se laahusti pitkin uraa tekemättä mitään, mitä ei erikseen pyydetty. Kehotin Annikaa aluksi teettämään Ristolla monia tehtäviä niin, että ruunan olisi pakko keskittyä Annikaan, jotta sen oma olo olisi mukavampi. Suosittelin varsinkin siirtymisiä niin, että ne olisivat napakoita ja lyhyitä, että Risto ei ehtinyt kesken siirtymisen jättäytymään pohkeen taakse.

– Vaikka siirtymiset raviin olisi vain kolmen, neljänkin askeleen mittaisia, heti kun eteenpäinpyrkimys loppuu niin uusi siirtyminen. Yritä innostaa Risto liikkumaan itse eteen, ettei tarvitse kokoajan pumputtaa pohkeella, ohjeistin Annikaa ravityöskentelyssä. Laukka oli paljon sujuvampaa ja Annikan avut menivät siinä paremmin läpi. Riston kuori kyllästyneestä kehänkiertäjästä alkoi mureta ja ratsastaja pääsi vaikuttamaan askeliin. Käskin kuitenkin kiinnittämään huomiota ulko-ohjan tasaiseen tuntumaan ja siihen, että viimeinenkin askel tulisi ratsastettua niin ennen kavalettia kuin estettä. Vaikka ruuna hyppäsikin miellyttävän näköisiä hyppyjä, etäisyydet eivät olleet tasolla, mihin uskoin ratsukon pystyvän. Ympyrällä työskentely kahden muun ratsukon kanssa sujui Annikalta hyvin, sillä hän sai säädettyä Riston askeleet sopiviksi.

Tehtävässä kolmikaarisella Annikalla ei ollut ongelmia askeleiden säätämisen kanssa, mutta lähestymiset ilman kunnollisia työkaluja toivat ongelmia laukkojen vaihtumiseen. Koska askelten säätäminen onnistui, jätimme sen suosiolla siihen ja keskityimme laukkojen vaihtumisiin.
– Vaihto tehdään jo ennen estettä varsinaisesti. Pitää olla tarpeeksi aktiivinen laukka ja hyvä tasapaino, esteellä ohjataan vain oikeeseen suuntaan. Keskity enemmän sisäpohkeeseen ja lisää kierroksia laukkaan, saa tulla aika lähelle estettä, ohjeistin Annikaa, joka totteli tarmokkaasti. Laukanvaihdot sujuivat heti puhtaammin, kun laukka eteni paremmin eteen ja sisäpohkeen tuki lähestymisessä läpi kaarteen oli riittävä. Kehuin Annikaa, sillä hänellä oli kokoajan idea hallussa ja lopuksi myös toteutus saatiin samalle tasolle. Jatkoa varten muistutin tasapainon tärkeydestä ja siitä, että olisi vahdittava, ettei Risto luistaisi oikeasta työskentelystä olemalla vain kiltti.

Muuttomatka oli vielä tuoreena Annikan mielessä, kun he Joshuan kanssa lähtivät jo uudelle kierrokselle Helsinkiin. Tällä kertaa muuttolastissa olivat hevoset, joista Piki oli ollut sitä mieltä, että hänhän ei traileriin kävele. Joshua ei kuitenkaan jäänyt keskustelemaan asiasta ja niin myös suomenhevonen saatiin kyytiin. Risto sen sijaan lastautui helposti ja vaivattomasti yhdellä yrittämällä ja ruuna teki iloisesti tuttavuutta mustan orin kanssa.

”Miksi me muutettiin näin kauas, tylsää istua autossa näin pitkään. Lähempääkin olisi varmasti löytynyt kivoja maalaismaisemia.” Annikan valitusvirsi oli jälleen lähtenyt käyntiin suunnilleen puolivälissä matkaa. Joshua vain heilautti kättään ja vaihtoi kappaletta. Mies oli jo niin tottunut kuuntelemaan Annikan kitinää, ettei se oikeastaan edes jaksanut enää rekisteröidä tytön jokaista sanaa. Annika pyöräytti silmiään, mutta liittyi lopulta mukaan yhteislauluun, joka oli ollut tämänkin matkan hupina.
Lue lisää...