Pihamaan rakennukset ja tarhat

teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti



Sonja & Aleksi Vaajama

27v, tradenomi/urheiluhieroja & 29v, eläinlääkäri
Sonja Vaajama (o.s. Laakso) oli tavallinen suomalainen ponityttö, joka aloitti ratsastuksen kahdeksanvuotiaana läheisellä ratsastuskoululla kerran viikossa. Hyvin nopeasti viikottainen kerta muuttui kahdeksi, ja muutaman vuoden päästä tyttö vietti tallilla aikaa enemmän kuin kotonaan. Tiivis kaveriporukka koostui tallikavereista, joista jokaisella oli oma hoitoponi, jota puunattiin monta kertaa päivässä. Tyttöjen ollessa 15-vuotiaita ratsastuskoululle tuli oman hevosensa kanssa Aleksi Vaajama, joka oli kuin kliseisestä ponikirjasta ja johon jokainen iski välittömästi silmänsä. Yhtäkkiä hoitoponin harjausta mielenkiintoisempaa oli seurata, kun komea hevospoika hyppäsi esteitä mustalla ratsullaan. Sen sijaan Aleksia ei kiinnostanut juuri muu kuin hevoset ja välit tallityttöjen kanssa pysyivät platonisina. Sonja viihtyi paljon Aleksin seurassa, ja kaksikosta muodostuikin parin vuoden sisällä parhaat ystävykset. Vasta myöhemmin, parinkymmenen vuoden iässä ystävyys muuttui rakkaudeksi, josta kolmen vuoden kuluttua Aleksi kosi Sonjaa. Lukion jälkeen Sonja kävi liiketalouden ammattikorkeakoulututkinnon, mutta kiinnostui opiskelemaan myös urheiluhierojaksi. Aleksi sen sijaan opiskeli itsensä lapsuuden haaveammattiinsa, eläinlääkäriksi.

Sonjan historiaa:
1990 Sonja Laakso syntyi Hollolassa
1997 syksyllä ratsastusharrastus alkoi Vähämäen ratsastuskoululla
1999 Sonjan ensimmäinen hoitoponi rist-t. Lumi
2000 Sonjan ensimmäiset kisat Lumilla
2005 Sonja tapaa Aleksin
2010 seurustelu Aleksin kanssa alkaa
2013 Sonja meni naimisiin Aleksin kanssa ottaen tämän sukunimen
2016 Pari muuttaa lähemmäs Jyväskylää perustaen tallin
Aleksin historiaa:
1988 Aleksi Vaajama syntyi Parkanossa
1998 ensimmäiset ratsastustunnit
2002 Aleksi saa oman hevosensa Kostin
2003 Aleksin ja Kostin ensimmäinen kilpailuvoitto
2005 muutto Hollolaan
2006 Aleksi ja Kosti voittavat seuramestaruuden

Niina Suvela

38v, tallimestari
Koska niin Sonjalla kuin Aleksillakin on päivätyö, oli tallia hoitamaan pakko ottaa ulkopuolista apua. Elämä alkoi tuntua jo melkein liian hyvältä ollakseen totta, kun kaksikon vanha tallikaveri Vähämäen ajoilta muutti Jyväskylään. Niinaa ei tarvinnut kahta kertaa pyytää, vaan nainen suostui välittömästi tulemaan töihin Vaajaman ratsutilalle. Mikäs sen helpompaa, kuin luottaa tallinpito hyvän ystävän käsiin. Niina on paitsi osaava hevosnainen, myös loistavaa seuraa ja asuukin lähes ympärivuotisesti Vaajaman tilalla.

Risto & Minna Vaajama

62v, 59v, Aleksin vanhemmat
Ränsistyneen tilan remontoinnista ei olisi tullut mitään ilman Aleksin ammattitaitoista rakennusmestari-isää, joka auttoi lähes täysipäiväisesti rakentamaan tallia ja muita rakennuksia. Vaikka Aleksinkin kädessä pysyy vasara, ei hän ole missään tapauksessa kovinkaan kokenut talonrakentaja, joten vanhempien apu oli korvaamatonta. Risto ja Minna ovat sydämellisiä ihmsiä, jotka vierailevat usein poikansa ratsutilalla.

Riku Keinänen

45v, kengittäjä