Hartwig's Scarlett KTK-III, KRJ-I

luonne

Jos tallissa onkin paljon kujeilevia poneja, Lettu on sitten se ainut vakava tyyppi. Se ei todellakaan keksi mitään hauskaa hassuttelua, kuten poimi harjoja suuhunsa tai nappaa pipoa päästäsi. Sen sijaan Lettu olla möllöttää paikallaan, näyttäen pikemminkin harmistuneelta kuin tyytyväiseltä. Tosiasiassa Lettu on ihan mukava poni, mutta kaipaa hieman tutustumista ennen kuin tamman sielunelämään pääsee mukaan. Vaikka Lettu tarhaileekin laumassa, ei se juurikaan ota kontaktia muihin hevosiin. Se on porukan erakko, joka nauttii lähinnä omasta seurastaan. Jostain syystä Lettu vetää puoleensa myös kissoja, joita näkee harva se päivä istumassa tamman lautasilla.

Hoitaessa Lettu on melko helppo. Se lähinnä on paikallaan ja antaa ihmisten hoitaa ja varustaa sen ilman sen kummempia vastalauseita. Mutta jos Lettu jotain vihaa, niin klippaamista. Huriseva kone ei missään nimessä saa tulla lähellekään sen kylkiä - päästä nyt puhumattakaan. Ja annas olla, jos joku yrittää huijata tamman klipattavaksi tarjoamalla sille ruokaa! Se on Letun mielestä petoksista pahin, puijata nyt pientä ponia ruuan avulla. Muissa tilanteissa ruoka kyllä kelpaa Letulle paremmin kuin hyvin, erityisesti jos kyseessä ovat porkkanat tai omenat.

Myös ratsastaessa tamma on melko tasainen suorittaja. Se ei tee mitään ylimääräistä, vaan juuri sen mitä ratsastaja siltä pyytää. Lettu on melko keskitasoinen kouluponi, eivätkä sen liikkeet ole maailman lennokkaimmat. Se ei myöskään ole kovinkaan osaava esteillä, mutta ylittää pieniä ristikoita ja pystyjä ihan näppärästi. Toisaalta Lettu on aivan yhtä helppo kilpailuissakin. Se kulkee traileriin sen kummemmin protesoimatta eikä oikeastaan reagoi kilpailupaikan hulinaan tai toisiin hevosiin. Sen kanssa on helppo lähteä uusiin paikkoihin, sillä Lettu ei turhia stressaa ja se sopeutuu nopeastikin uuteen ympäristöön. Edes reippaat maastolenkit eivät saa sitä heräämään niin paljoa eloon, että se innostuisi nelistämään täyttä laukkaa.

sukutaulu & jälkeläiset

i. Fairburn Xandor brp (62,5%), m, 143cm	ii. Ashemark Xanthi brp (50%), trn, 148cm KTK-I	iii. Ashemark Xanthar (x x nf)
		iie. Sagemoore Sugarberry (ox x conn)
	ie. Lockheed Electra wpb (75%), m, 138cm	iei. Blackriver Ripples (ox x wB)
		iee. Lockheed Ellaria(wB)
e. Rushock Shimmerzombie conn, trn, 145cm	ei. Arnhill Hazy Knight conn, mrn, 146cm VIR MVA Ch, KTK-I	eii. Larkens Silver Fred
		eie. Arnhill Queen Louanna
	ee. Thistlebrooks' Sassenach conn, rnvkk, 144cm VIR MVA Ch, KTK-I	eei. Thistlebrooks' Meriadoc
		eee. Wishingshall Mistiness

s. 01.05.2022

rp-t.

Sycamore Red Queen

i. Conrad v. Helmwald

rek. VH22-029-0266

kilpailut - porrastettu

krj-cup -sijoitukset

31.05.2021 - KRJ-Cup - Teilikorpi - HeD - 07/85
30.06.2021 - KRJ-Cup - Haltiasalo - HeD - 01/64

näyttelytulokset

01.07.2021 - NJ - Adina: MVA-SERT, BIS2 (pt. Jannica)

päiväkirja

02.04.2023 - päiväkirjamerkintä: sonya (307 sanaa)
En ollut lainkaan yllättynyt nähtyäni suuren haavan ruunikon tamman jalassa. Taas Lettu oli onnistunut loukkaamaan itsensä, vaikka sen tarhasta oltiin yritetty tehdä mahdollisimman turvallinen. En voinut edes arvata, mihin poni olisi voinut kompastua, ehkä omiin jalkoihinsa? Haava oli melko siisti, mutta tarvitsisi todennäköisesti tikin jos toisenkin. Oli siis soitettava eläinlääkäri paikalle jälleen kerran. Myös Katrin saapui paikalle tarkastelemaan Letun jalkaa, ja hymähti sitten ponille. ”Mä niin arvasin, että Letulle kävisi kohta joku tapaturma”, nainen virkkoi. ”Se ei ole pitkään aikaan ollut eläinlääkärin tarkastuksessa.” Katrin oli kyllä oikeassa, tamman vuositarkastus oli juuri tulossa. ”Ehkä Haussmann voisi tehdä samalla vähän laajemmankin tarkastuksen”, totesin.

Anki Haussmann oli vakioeläinlääkärimme, joka kävi tallilla vähintään kerran viikossa. Aina joku oli telonut jotain, tai sitten oli hampaiden raspauksia tai säännöllisen epäsäännöllisiä vuositarkastuksia. Anki hoiti ponit aina tarkasti, ja oli ystävystynyt erityisesti Letun kanssa. Se tuntui olevan muita alttiimpi onnettomuuksille. Onneksi ruunikko ei ollut esteponi, sen jalat olisivat taatusti aivan hajalla. Anki saapuikin paikalle melko nopeasti ja totesi, ettei haavaa tarvitsisi sittenkään tikata. Puhdistus ja haavataite riittäisi ja jalka kyllä paranisi, kunhan haava pidettäisiin puhtaana. Mitään muuta ei kaikeksi onneksi tuntunut olevan vialla, joten Lettu sai jatkaa elämäänsä suhteellisen normaalisti. Treenistä tosin pidettäisiin taukoa, kunnes haava olisi parantunut. Ankin mukaan Lettu oli valinnut hyvän kohdan haavalle, sillä hieman alempana oleva kolhu olisi voinut aiheuttaa vähintäänkin ontumista. Kiitimme siis onneamme, että Lettu oli niin taitava loukkaantumaan.

Viikon kuluttua Letun haava näytti jo paljon paremmalta. Ei vielä täysin parantuneelta, mutta haavataitosta ei enää tarvittu, vaan pelkällä puhdistamisella ja voiteen levityksellä selvittäisiin. Lettu oli tyytyväinen saatuaan pienen loman, sillä se pääsi laitumelle syömään tuoretta ruohoa. Tuskin se enää loppu kesänä haluaisikaan palata treeniin. Noh, tamma saisi viettää vielä ainakin viikon lomalaisen elämää, ennen kuin ratsastusta jatkettaisiin. Sillä välin odoteltiin, että olisi sopiva aika astuttaa tamma, joten myös varsoja olisi luvassa ainakin ensi kesänä. Toivottavasti tamma ei periytä onnettomuusalttiuttaan!