⋆⋆⋆ Sycamore Ponies ⋆⋆⋆

Hartwig's Scarlett KTK-III

  • VH21-029-0068
  •  
  • Hartwig's Scarlett "Lettu"
  • saksalainen ratsuponi (81,25%), tamma
  • s. 12.03.2021 (8v: 10.07.2021)
  • tummanruunikko, 145cm
  • om. sonya, VRL-09386
  • kasv. Hartwig Ponies
  •  
  • koulupainotus, Helppo A
  •  
  • 08/2021 KTK-tilaisuus: KTK-III

luonne

Jos tallissa onkin paljon kujeilevia poneja, Lettu on sitten se ainut vakava tyyppi. Se ei todellakaan keksi mitään hauskaa hassuttelua, kuten poimi harjoja suuhunsa tai nappaa pipoa päästäsi. Sen sijaan Lettu olla möllöttää paikallaan, näyttäen pikemminkin harmistuneelta kuin tyytyväiseltä. Tosiasiassa Lettu on ihan mukava poni, mutta kaipaa hieman tutustumista ennen kuin tamman sielunelämään pääsee mukaan. Vaikka Lettu tarhaileekin laumassa, ei se juurikaan ota kontaktia muihin hevosiin. Se on porukan erakko, joka nauttii lähinnä omasta seurastaan. Jostain syystä Lettu vetää puoleensa myös kissoja, joita näkee harva se päivä istumassa tamman lautasilla.

Hoitaessa Lettu on melko helppo. Se lähinnä on paikallaan ja antaa ihmisten hoitaa ja varustaa sen ilman sen kummempia vastalauseita. Mutta jos Lettu jotain vihaa, niin klippaamista. Huriseva kone ei missään nimessä saa tulla lähellekään sen kylkiä - päästä nyt puhumattakaan. Ja annas olla, jos joku yrittää huijata tamman klipattavaksi tarjoamalla sille ruokaa! Se on Letun mielestä petoksista pahin, puijata nyt pientä ponia ruuan avulla. Muissa tilanteissa ruoka kyllä kelpaa Letulle paremmin kuin hyvin, erityisesti jos kyseessä ovat porkkanat tai omenat.

Myös ratsastaessa tamma on melko tasainen suorittaja. Se ei tee mitään ylimääräistä, vaan juuri sen mitä ratsastaja siltä pyytää. Lettu on melko keskitasoinen kouluponi, eivätkä sen liikkeet ole maailman lennokkaimmat. Se ei myöskään ole kovinkaan osaava esteillä, mutta ylittää pieniä ristikoita ja pystyjä ihan näppärästi. Toisaalta Lettu on aivan yhtä helppo kilpailuissakin. Se kulkee traileriin sen kummemmin protesoimatta eikä oikeastaan reagoi kilpailupaikan hulinaan tai toisiin hevosiin. Sen kanssa on helppo lähteä uusiin paikkoihin, sillä Lettu ei turhia stressaa ja se sopeutuu nopeastikin uuteen ympäristöön. Edes reippaat maastolenkit eivät saa sitä heräämään niin paljoa eloon, että se innostuisi nelistämään täyttä laukkaa.

sukutaulu & jälkeläiset

i. Fairburn Xandor
brp (62,5%), m, 143cm

ii. Ashemark Xanthi
brp (50%), trn, 148cm
KTK-I
iii. Ashemark Xanthar (x x nf)
iie. Sagemoore Sugarberry (ox x conn)
ie. Lockheed Electra
wpb (75%), m, 138cm

iei. Blackriver Ripples (ox x wB)
iee. Lockheed Ellaria(wB)

e. Rushock Shimmerzombie
conn, trn, 145cm

ei. Arnhill Hazy Knight
conn, mrn, 146cm
VIR MVA Ch, KTK-I
eii. Larkens Silver Fred
eie. Arnhill Queen Louanna

ee. Thistlebrooks' Sassenach
conn, rnvkk, 144cm
VIR MVA Ch, KTK-I

eei. Thistlebrooks' Meriadoc
eee. Wishingshall Mistiness

kilpailut - porrastettu

  • Hevonen on KRJ tasolla 5 / 4
  • Pisteitä KRJ yhteensä 1982.93
  • Tahti ja irtonaisuus: 976.28 p.
  • Kuuliaisuus ja luonne: 1006.65 p.

krj-cup -sijoitukset

31.05.2021 - KRJ-Cup - Teilikorpi - HeD - 07/85
30.06.2021 - KRJ-Cup - Haltiasalo - HeD - 01/64

näyttelytulokset

01.07.2021 - NJ - Adina: MVA-SERT, BIS2 (pt. Jannica)

päiväkirja

05.08.2021 - päiväkirjamerkintä: sonya (211 sanaa)
Myös Lettu oli ollut kuukauden verran laitumella, ihan vain tekemättä mitään ja viettämässä hauskaa lomaa hevoskavereiden kanssa. Nyt senkin oli kuitenkin aika palata töihin. Olimme rekalla hakemassa lomailevia hevosia takaisin tallille, ja astelin laitumelle hakemaan Lettua. Se tervehti minua ystävällisesti ja antoi pujottaa riimun korviensa yli. Lettu lähti kiltisti seuraamaan minua, kun talutin sitä kohti laitumen porttia. Portilla se kuitenkin näki laitumen reunaan pysäköidyn hevosrekan, ja pysähtyi niille sijoilleen. "Et ole tosissasi?" tuhahdin ponille. Se oli sama tuttu hevosrekka, jonka kyytiin tamma oli monet kerrat aiemminkin astellut. Hitaasti ja varmasti sain Letun seuraamaan minua tarhan portista ulos ja aivan rekan lastaussillan tuntumaan, mutta itse sillalle tamma ei suostunut ottamaan yhtäkään askelta. Houkuttelimme tammaa porkkanoilla, mutta turhaan. Se oli päättänyt, ettei taatusti lähtisi rekan kyydissä kotiin. "Tästä ei olisi pitkä matka kävelläkään", Mark ehdotti, kun olimme turhaan yrittäneet saada tammaa rekkaan jo puolen tunnin ajan. "Älä unta näe", tokaisin ja yritin jälleen houkutella Lettua auton kyytiin. Mark voisi itse kävellä takaisin tallille, mutta minä menisin autolla muiden hevosten kanssa. Kauan siinä meni, mutta lopulta Lettukin saatiin rekan kyytiin. Päivä oli vaihtunut illaksi, kun vihdoin saavuimme takaisin Sycamoreen hevoslastin kanssa. Kai sitä näinkin saattoi päivänsä viettää, vaikka muutakin tekemistä olisi ollut. Huomenna Lettu joutuisi kyllä palaamaan takaisin työntekoon, eikä sillloin sopinut kiukutella lainkaan.