Kontulan Liselotte

Kontulan Liselotte eli kotona kutsuttuna Lotte on luonteeltaan erittäin miellytävä ja hyväluontoinen tamma. Sen kanssa työskentely maastakäsin on aina yksinkertaista ja helppoa, eikä tamma tunnu pitävän mitään niin inhottavana, että siihen pitäisi sen ihmeellisemmin reagoida. Lotte on aina ystävällinen. Se tulee tarhasta sekä laitumelta kutsuttaessa portille ja vauhdilla, jos vaikka sattuisi olemaan ruoka-aika jo sisällä. Se antaa kaikkien käsitellä sitä, jopa pienten ihmisten, eikä häiriinny, vaikka joku hieman roikkuisikin sen hännässä. Kuvausta ei siis tarvita paljon, että ymärtää kuinka ihanteellisen rauhallinen suomenhevonen Lotte on, sen kanssa kun onnistuu traileriin kuljettamiset ja kengittämiset aina ongelmitta.

Lotesta löytyy sitä kaivattua säpinää heti, kun se tietää pääsevänsä töihin. Kun tammalle pujottaa suitsen päähän ja asettelee satulan selkään, se valpastuu samantien ja kurkistelee hoitajaansa uteliaana pöristen, milloinkohan sitä päästään liikkeelle. Tamma on aivan uskomaton työmoraali ja mitä tahansa Loten kanssa lähtee tekemään, on varmasti tiedossa reipas, mutta rauhaisa matka innokkaan ja kuuliaisen hevosen matkassa.

Jos jotain erityistä kannattaa tästä neidistä kehaista, on tamman kaunis askellus, joka on epätyypillisen elegantti suomenhevoselle. Sen tasainen ravi ja pyöreä laukka ovat helppoja selästä käsin ja näyttäviä ulkoapäin katsottuna. Sen hermot ovat kuin luotu kouluradoille askelluksen ja kuuliaisuutensa kanssa. Lotte on herkkä avuille ja pyrkii aina parhaansa miellyttämään ratsastajaansa. Sen kanssa kouluradoilla kulkeminen on kuin tanssia. Lotte on myös oivallinen maastokaveri, sillä tamma ei turhia hätkähdä. Ei ole pimeätä metsää tai liikenteistä tietä, jonka yli tamma ei veisi rohkeasti ja luotettavasti. Se toki pitää myös esteistä, mutta yleensä kaikki esteradalla menee tamman kanssa jo sitten hätiköinniksi. Maastoesteet tamman kanssa vielä toimivat, kun lähtee ylittämään tiellä olevaa puunrunkoa, muuten Loten sielunelämä on kyllä täysin omistettu kouluratsastukselle, elegantti kun hän on korvista hännän päähän.

Historiaa Heljävirran kertomana...

Liselotte syntyi pieneen siittolaan, joka sijaitsi Pohjois-Suomessa. Se oli pitkään odotettu varsa, sillä molemmat sen vanhemmat olivat menestyneitä koulukentillä. Varsalta odotettiin paljon, ja valitettavasti pettymys oli suuri, kun sillä ei tuntunut pitkän koulutuksen jälkeen olevan taitoa suorittaa edes helppo B -rataa loppuun saakka. Omistaja päätti myydä tamman pilkkahintaan eteenpäin - ei siitä kuitenkaan kunnon ratsua tulisi.
Niin vain kävi, että tamma päätyi perheeseen, jonka äiti oli valmentanut hevosia nuoruudestaan saakka. Hän ja hänen tyttärensä ottivat Loten projektikseen, ja pitkän hikeä, verta ja pitkäjänteisyyttä vaatineen koulutuksen jälkeen Lotesta saatiin kuin saatiinkin vanhempiensa kaltainen kouluratsu. Nopeasti huomattiin myös se, että ei tammassa mitään vikaa ollut - edellisissä kouluttajissa kylläkin.
Perhe ymmärsi nopeasti, ettei hevosen omistaminen ollut loppujen lopuksi heidän oma juttunsa. Perheen äiti soitti minulle suoraan kysyäkseen olisiko meillä rahkeita sijoittaa yksi hevonen talliin ja etsiä sille koti. Tottahan meillä oli, ja nyt tallissa seisoo yksi Liselotte odottamassa kotiaan!

Sukutaulu

Loten isä Pilmeri oli kaunis ja massakas rautias suomenhevosori, joka loisti aikanaan kouluratsastuskentillä useamman kauden keräten itselleen palkintoja riittämiseen asti. Ori oli kuuliainen ja erittäin luotettava ratsu. Hyvän luonteensa ansiosta Pilmeri oli myös erittäin suosittu siitosori aikansa, mutta hetkeäkään periksi ei annettu sen kisaurasta. Vasta kun orin jalat vanhetessa alkoivat oireilemaan rankan uran jälkeen, se sai suosiolla siirtyä viettämään eläkepäiviään omaan kotiin siitosoriksi ja samalla perheen tyttären maastokaveriksi. Lotte on Pilmerin viimeisiä varsoja ennen orin poismenoa.

Emä Kontulan Lispetti on kotoisin pienestä siittolasta, jossa se on koko elämänsä viettänyt perheen yhtenä loistokkaimpana kilparatsuna. Se loisti lyhyehkön kilpauransa aikana, ennen siitokseen siirtymistä ja varsinkin sen kauniit suomenhevoselle ehkä epätyypillisen elegantit liikkeet kiinnittivät paljon huomiota. Rautias tamma oli luonteeltaan erittäin rauhallinen ja miellyttämis haluinen ratsu, jonka kanssa toimiminen on aina ollut helppoa. Se on kaikille varsoilleen ollut esimerkillisen huolehtivainen emä, joka on rauhallisin ottein ohjastanut pieniään maailmaan.

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Päiväkirja

21.06.2016 - uusi koti - Aamun kertomaa
Me kaikki seisoimme jännittyneenä odottamassa tallin edustalla etäältä lähestyvää autoa. Minä, ja kaksi tallityöntekijää Petrus ja Anna, jotka olivat vasta aloittaneet tallilla. Tämä oli heidän ensimmäinen tehtävänsä jos tallivuoroja ei laskettu, meillä kun aloitettiin hitaasti ja varmasti. Minä taisin kuitenkin olla se jota jännitti kaikkein eniten. En ollut itse päässyt katsomaan talliin saapuvaa uutta hevosta, vaan tyttäreni oli hoitanut tämän kyseisen hevoskaupan. Tiesin siis teoriatasolla mitä odottaa, mutta todellisuudessa en ollut nähnyt tallimme uusimmasta asukkaasta edes kuvaa. Luotin kuitenkin tyttäreni valintoihin, hän oli kasvanut jo niin kovin isoksi ja oli alkanut ottamaan ratsupuolesta paljon vastuuta. Henkäisin syvään trailerin peruuttaessa tallin pihaan, tästä aukeaisi uusi luku täysin remontoidussa tallissamme.

"Onpa se kaunis", henkäisin ihastuneena, kun poikani Miko avasi trailerin oven. Sisällä seisoi kaunis kiiltävä ja suojiin pakattu rautias suomenhevonen. Tamma käänsi aavistuksen päätään ja katseli uteliaana sen takaa kuuluvaa ääntä. Silloin Anna koki parhaaksi irroittaa riimunarun irti trailerista ja taitavasti peruutti uuden tamman kanssa ulos trailerista.
"Sara tehnyt kerrankin jotain oikein", Miko virnisti nojaillessaan traileriin ja loi turhan pitkiä silmäuksiä vaaleahiuksiseen tallityttöömme.
"Älä olle noin skeptinen siskosi suhteen, eihän nämä ratsut muutenkaan ole sulle tuttuja", tuhahdin ja tuuppasin kevyesti Mikoa, jotta hän harhautuisi irstaasta katseestaan.
"Onneks on ravihevosia", Miko päätyi naurahtamaan ja mulkoilin hetken kaksikymppistä arvelevasti.

Sitten käännyin taas uuden tammamme pariin, Lotte suomenhevonen oli nimeltään. Se oli utelias ja tanssahteli tasaisen rauhallisin askelin tallin pihalla. Se ei suinkaan ollut hermostunut tai pois tolaltaan, vaan tästä tammasta huokui sellainen positiivinen energia ja persoona, jota itse aina hevosista kaipasin. Anna rauhoitteli Lottea iloisesti hymyillen ja tytöt pysähtyivät eteeni rinnakkain. Täytyi myöntää, että nyt oli tehty ulkonäöllisesti arvioiden hyvä ostos. Annoin Loten hamuta kädeltäni pienen porkkanan palan lahjukseksi ja silittelin hetken uuden tamman silkkistä kaulaa. Sitten nostin katseeni taas tallilla norkoileviin ihmisiin.

"Mitä te tässä vielä kuhnitte. Lotella on nyt karsina valmiina, menkää sinne riisumaan tammalta kuljetussuojat pois ja ruokkikaa. Sitten viekää se ulos, ettei sen tarvitse sisällä kuhnia muiden ollessa ulkona. Petrus menee valmistelemaan valmiiksi jo iltapäivän ruokinnan ja Miko lähtee takaisin ravitallille omiin hommiin. On se ihanaa saada uusia hevosia talliin, mutta työt jatkuu. Huomenna sitten katsotaan kumman liikutettavaksi Lotte tulee. Hopi hopi", hoputin nuorukaiset liikkeelle ja reippaasti kaikki katosivat omiin hommiinsa. minä katsoin vielä hetken talliin katoavan Annan ja Loten perään. Minua hymyilytti aavistuksen, sillä tunsin löytäneeni loistokkaan tamman.